Heräsin tänään aamuna muutaman tunnin yöunien jälkeen silmät ristissä ja pää jumissa. Vuorokausirytmin kääntäminen on aina yhtä karmaisevaa elimisölle, ja herääminen tuntui siltä kuin minua sulateltaisiin ydinjäästä. Käväisin tänään yliopistolla ja vielä pitäisi käydä postissa noutamassa eräs hyvin tärkeä paketti. Loppuillan kulutan torstain risteilylle valmistautuen ja muutamaa tulevaa postausta valmistellen. Hiuksetkin pitäisi värjätä jossakin välissä. Tiedättekö muuten, mikä on todella ärsyttävää? Se, kun tahtoo pukeutua hameeseen/mekkoon ja tajuaa, että talvella ei oikein voi. Vaikka talvi onkin ihanaa aikaa, alkaa tämä kylmyys ja pimeys nujertaa hiljalleen minuakin.

Vaalean haalea asu syntyi kuin itsestään tiettyjen farkkujen ympärille. Voisinkin oikeastaan järjestää farkkuhyllyni uudelleen sen mukaan, minkä housujen alle mahtuu kuinkakin monta kalsarikerrosta. Näiden alle mahtuu meinaan monta!<3 Pitkä talvitakki taas on siitä ihana, että sen alle voi survoa tuollaisen neuleen, johon pystyy kietoutumaan kunnolla. Jos joku ei muuten ole vielä kuullut lampaankarvapohjallisista, niin menkää ja hankkikaa sellaiset talveksi. Mikä tahansa kenkäpari muuttuu lämpimämmäksi, kun kenkien pohjalle ilmestyy kerros karvaa.

farkut – H&M

saappaat – 2nd hand

toppi – H&M

neule – Ellos

Tuo neuletakki kuuluu siihen neuletakkikolmikkoon, jonka haalin Elloksen alesta kerran. Katselin netissä, että onpa kiva malli ja tilasin sen samalla kerralla kolmessa eri värissä. Tuo löytyy siis kaapistani myös mustana ja oranssina. Samoin tuosta topista on myös puhtaanvalkoinen ja haalean roosa versio. Onhan se ehkä tavallaan tylsää omistaa samanlaisia vaatteita eri väreissä, mutta itse ajattelen sen käytännöllisyytenä. Jos malli toimii, samaa vaatetta voi soveltaa moneen eri tyyliin, sillä näyttäähän esimerkiksi hempeä puuterinvärinen tyllihame aivan erilaiselta kuin rokahtava musta. Tästä tulikin mieleeni, että huutakaa nyt äkkiä nuo loputkin turhat tavarat pois, ettei minun tarvitse lähteä isommalle UFF-kierrokselle. Sinne on nimittäin menossa jo aikamoinen kasa vaatteita ja kenkiä.

Nyt on sitten se kahvibloggaajahaun finaalitekstikin lähetetty. Voin vinkata vaikka tänne, kun se ilmestyy nettiin luettavaksi eli joskus ensi viikon alussa. Arvatkaa vaan jännittääkö, onko se tarpeksi hyvä!:) Jatkoin samalla kirjoitustyylillä ja tiedän kyllä, että se oli pienoinen riski. Riskejä on kuitenkin otettava, sillä ilman niitä ei saa kyllä aikaiseksi yhtään mitään.

laukku – Friis & Company

Ehdin stressaantua tänään vähän joululahjoistakin, kun tajusin, että muutaman erittäin tärkeän ihmisen lahjat ovat vielä täysin mysteerilistalla. Kaiken lisäksi ne pitäisi oikeasti hankkia aika pian, sillä lähden joulunviettoon tänä vuonna jo suhteellisen aikaisin. Pahimmassa tapauksessa 14. päivä. Blogissa jaettuja vinkkejäkään en oikein voiitse käyttää, koska kyseiset henkilöt vakoilevat minua täällä. Nyt olisi siis sen uskomattoman lahjainspiraation vuoro, kiitos!:)

Talven ihanaisin jalkavoide on löytynyt! Avonin African Shea Butter -voide sopii sekä jaloille että kyynärpäille, mutta käsille sen koostumus on hieman vääränlainen. Pehmeältä kinuskilta tuoksuva ja hieman myös näyttävä intensiivinen voide sisältää kosteuttavaa shea-voita sekä AHA-happoja. Purnukka ilmestyi minulle Avonilta saamani paketin mukana, mutta ehdin vasta nyt testata sitä kunnolla. Tämä jumalten mönjä todella pehmittää ja silottaa karheat kyynärpäät ja jalkapohjat. Sanonpa vaan, että suosittelen!<3

Moni löysi varmasti unelmiensa pikkujoulumekon Lanvin for H&M -mallistosta, mutta minullepa kävi mekkoa metsästäessä vanhanaikaiset. Päädyin nimittäin ostamaan erään vanhemman malliston mekon itselleni, Lanvinin väijyminen kun päättyi epäonnistumiseen. Uusin löytöni on Matthew Williamson for H&M -malliston pinkki juhlamekko, jonka löysin puolivahingossa Huuto.nettiä selaillessani. Williamsonin mallistohan julkaistiin aikanaan kahdessa osassa, vuosi taisi olla 2009. Itse innostuin näistä yhteistyömallistoista vasta vähän myöhemmin, joten itselläni ei ole kirkkaiden värien lisäksi kyseisestä mallistosta kovin selkeitä muistikuvia.

Nyt sitten vaan odotellaan, että tuo löytämäni silkkimekko saapuu luokseni. Toivottavasti se sopii minulle, sillä tuo väri on kerrassaan upea!:)

(kuva täältä)

Tarkoitukseni on oli postata jo aiemmin, mutta WorstPressistä se ei ollut hyvä idea. Tänään on tavallaan ihan normaali päivä, mutta tavallaan se on ollut hyvinkin jännittävä. Kävin varmistamassa ensi vuodelle erään yhteistyön, joka kutittelee jo mieltäni hurjasti. Aion kammeta itseni pois mukavuusalueelta ja kokeilla uusia juttuja, vaikka vanhoissa ei olisikaan mitään vikaa. Kunpa voisinkin sanoa, että se tarkoittaa muuttoa Tampereelle, mutta kyse on hieman pienemmästä muutoksesta.

Tiedättekö muuten mikä olisi hyvä veto? Ostaa kokoa liian isot farkut, jotta niiden alle mahtuisi neljät kalsarit. Vähemmillä ei ulkona tarkene! Jos ei halua kulkea koko talvea toppahousuissa, jokin patenttiratkaisu olisi hyvä olla. Typerää, kun ilmasto rajoittaa niin pukeutumista. Kyllähän sitä haluaisi olla talvellakin tyylikäs ilman, että tarvitsee palella tuolla viimassa ja liukastella niin pirusti. Harkitsen uranvaihtoa vain tekstiä tuottavaksi bloggaajaksi.:/

farkut – Panic in Paradise

toppi – H&M

neule – H&M

kengät – Wedins

Tarvitseeko edes itkeä tuosta asukuvan pikselimössöstä? Huonolaatuisia asukuvia niistä muutamasta vaatteesta, joita voi käyttää tällä kelillä ja jotka mahtuvat päälle. Onnekseni (ja tavallaan teidänkin onneksenne) voin nyt ilmoittaa, että epäsopivat pillerit on kuopattu ja tämä tyttö elelee jatkossa luomuna ilman lisäkiloja ja turvotusta. Siis kohta!:D Valitettavasti kilot eivät kadonneet samalla hetkellä, kun hormonivapaa elämä alkoi. Kohta ne ovat kuitenkin poissa ja fiiliskin on taas parempi, kun suihkussa ei tunne kylvettävänsä valasta. Hemmetti, kun joskus on vaikeaa olla nainen.

Jähmeän tahmeaa päivää piristää kuitenkin ihana villakangastakki, jonka bongasin uusimman Elle-lehden sivuilta. Minulla sattuu olemaan oikeus 15 % alennukseen Benettonilta ja saattaa olla, että jos Pariisista jää rahaa, käyn sovittamassa tuota aurinkosta takkia. Joku siinä vetää minua puoleensa. Onko se lämpö vai väri, sitä en tiedä.:) Onko teillä jo unelmienne villakangastakki kaapissa vai jatkuuko etsintä vielä?

Paljastin alkuviikosta päässeeni finaaliin eräässä kirjoituskilpailussa. Kyseessä on Pauligin kahvibloggaajahaku ja onnistuinkin yllätyksekseni kirjoittamaan tieni neljän finalistin joukkoon. Osallistuin kilpailuun alla olevalla tekstillä, jonka paisutin eräästä vanhemmasta kahvifiilistelypostauksestani. Olin juuri pari kuukautta ilman kahvia, joten inspiraatio tähän aihepiiriin on tällä hetkellä varsin suuri. Tauon jälkeen kahvi nimittäin maistui entistä paremmalta, jos mahdollista.

Nyt pitäisi sitten kirjoittaa maailman paras finaaliteksti ja vakuuttaa tuomaristo siitä, että olisin tarpeeksi hyvä liittymään Pauligin neljän kahvibloggaajan joukkoon. Miksikö haluan tämän pestin? No, jotkut teistä ovat jo ehkä huomanneet, että satun rakastamaan kirjoittamista. Niin ja kahvia.;)

“Kahvi sateella, kiitos!

Siinä vaiheessa, kun absoluuttinen kesäihminen kiroaa sateisen päivän ja sulkeutuu sisälle, minä siirryn parvekkeelleni nauttimaan sateesta. Hengitän hitaasti raikasta ilmaa ja kuuntelen sateen ropinaa. Parvekepöydällä odottava cappuccino pistää makuhermot sekaisin ja nostaa mukavasti verenpainetta. Tällä kertaa maustoin cappuccinoni maitovaahdon vaniljasokerilla ja kanelilla. Joskus kun herkkuhammasta oikein kolottaa, mutta kahvi on lopussa, valmistan itselleni kupillisen maustettua maitovaahtoa. Parasta se on kylläkin luonnollisesti silloin, kun sekaan saa kaataa espressoshotin. Satun nimittäin rakastamaan niitä ensimmäisen kofeiiniryöpyn aiheuttamia pieniä kylmiä väreitä.

Kun istun tähystyspaikalleni, huolet jäävät sisälle ja oloni rentoutuu. Vannon, että jos parvekkeelleni ei näkisi niin monesta talosta, hankkisin joogamaton ja alkaisin harrastaa parvekejoogaa. Siihen asti tyydyn vain yhden naisen parvekekahvilaan ja pyydän säiden jumalilta lisää sadepäiviä.“

(kuvat täältä ja täältä)