Haluan hovikuvaajan. Haluan elämääni sellaisen ihmisen, joka ruoka-, suukko- tai shampoopalkalla kävelee perässäni/edelläni ulos ja napsii minusta nopeasti kymmenen asukuvan sarjan. Sellaisen, josta löytyy vähintään yksi julkaisukelpoinen kuva edestä ja yksi sivusta. Nopeaa ja tehokas. Kiitos, ja huomenna uudelleen.

Mahdottomien haaveiden jälkeen siirrytään päivän asuun, joka on siis asu tämän viikon maanantailta. Kävin tuona aamuna eräissä kuvauksissa, jonne pyydettiin pukemaan ylle mieluiten jotakin värikästä. Asun piti olla myös sellainen, jossa viihdyin. Siksipä kaivelin löysät farkut kaapista ja niiden seuraksi pujottauduin pinkkiin tuubitoppiin. Ettei asu olisi niin tylsä, pujotin kaulaani vielä toppiin sopivan korun. Ja jalkaan korkkarit, tietysti. Rotsia ei varmaakaan tarvitse perustella mitenkään?<3

takki – Vero Moda

toppi – H&M

koru – ihankumma (saatu)

farkut – H&M

vyö – 2nd hand

kengät – Spirit

Asukuvat otti muuten muuten sielunsiskoni Salla. Kyseistä neitiä saa siis syyttää siitä, ettei kenkiä näy kokonaan kaikissa kuvissa. Tällaista pätkää on kuulemma vaikea kuvata, mutta oikeasti kyse taisi olla siitä, että väliaikaishovikuvaajani kaipaa palkankorotusta.;)

“Muotitärppejä syksyyn

Vaatteiden suhteen linjat jatkuvat aika samoina kuin mistä olemme nauttineet jo kesän verran. Farkkujen lahkeet ovat 70-luvun tyyliin leveät. Hameiden ja mekkojen helmat pysyvät makseina ja mideinä. Muutoksena se, että sen sijaan, että helmat pysyisivät tasaisen tylsinä, ne epäsymmetristyvät.

Vaatteista suurta suosiota nautiskelevat ponchot. Myös ponchojen pikkuserkut eli viltit ja viitat ovat suosittuja eivätkä syyttä. Kuka nyt ei tahtoisi kietoutua syksyn viimassa ihanan lämpimään vaatteeseen.

Kuoseista kannattaa muistaa mielipiteet rankasti kahtia jakava käärmekuosi. Myös ruudut ovat varsin kovassa huudossa. Noususuhdanteesta nautiskelevat eritysesti etniset kuosit, jotka pienten yksityiskohtien sijaan koristavat nyt isompia kokonaisuuksia

Väreistä taas kannattaa painaa korvan taakse erilaiset jalokivisävyt sekä kaikki metallivärit. Yksittäisistä väreistä kuumaa huutoa ovat punaisen eri sävyt, joista vahvimpana loistaa murrettu oranssi.”

(kuva täältä)

Sekä Puputupuna että Nicole piristivät eilen päivääni blogitunnustuksilla. Isot kiitos molemmille ihanille! Tunnustukset olivat eri, mutta haastekysymykset yllätyksekseni samat. Tuttuun tapaan haastajia kiitetään, asiasta postataan, kysymyksiin vastataan ja haasteet pukataan eteenpäin seuraaville ihanille bloggaajille. Haastettuja bloggaajia tulee myös informoida haasteesta heidän blogeihinsa kommentoimalla.

Tässäpä molempien tunnustusten kysymykset ja vastaukseni niihin:

1. Suosikkiväri:

Tällä hetkellä se taitaapi olla punainen ja punaisen eri sävyt.

2. Suosikkieläin:

On ihan ehdottoman ehdottomasti kyllä kissa.

3. Suosikkinumero:

Yhdeksän. En tiedä miksi, se vaan on aina ollut.

4. Suosikki alkoholiton juoma:

Coca-Cola Zero hävisi niukasti “kansallisjuomallemme” eli maidolle.

5. Facebook vai Twitter?

Facebook ihan ehdottomasti. Twitter on jotenkin liian tylsä makuuni. Minut löytää kyllä molemmista, painakaa vaikka noita linkkejä ja tutkikaa lisää, jos seurailu kiinnostaa.:)

6. Intohimosi:

Musiikki tai ruoka se taitaa olla. Molemmat.

7. Saada vai antaa lahja?

Antaa! Kamalan juonimisen ja järjestelyn jälkeen vielä yllätyksenä.:)

8. Suosikkiviikonpäivä:

Sunnuntai. Näitä vastauksia vaan putkahtelee mieleeni, en edes ehdi miettiä niitä!

9. Suosikkikukka:

Kyllä se taitaa se ruusu olla, vaikka niitä joutuukin ostamaan itse itselleen. “Vastaa hän katkerana.”

10. Suosikkikuvio:

:D-hymiö. Se kuvaa minua ja käytän sitä paljon ihan liikaa!:D

Piristävän blogin tunnustus eli Sunshine Award 2011 lähtee eteenpäin Christinalle, Nadelle,  Cavalle, Marialle, ja Lotalle. You have the sweetest blog -tunnustus, joka kulkee suloisissa blogeissa eteenpäin, taas siirtyy Marikalle, Nooralle, Vanessalle, Hemulle sekä Nadjalle. Vastailkaahan tytöt, kun ehditte!:)

On aika startata naisellistumisprosessin toinen osa. Ensimmäisessähän käsittelin pintapuolisesti vartalonhoitoa sekä hiustenlaittamista, nyt keskitytään kasvohoitoon sekä meikkaamisen saloihin. Niin ja vähän ehkä naisen parhaaseen aseeseen eli kynsiin. Toivottavasti tykkäätte!

Ne, jotka odottivat meikkiosiota, joutuvat odottamaan vielä hetken lisää. Ennen kuin ruvetaan taiteilemaan, on nimittäin hoidettava pohja kuntoon. Kasvojen ihon hoitaminen on eräs tärkeimpiä naiseusrutiineja mitä tiedän. Valitettavan moni siinä huijaa nukkuen meikit naamassa, haistattaen pitkät tärkeille kosmetiikkatuotteille, eläen epäterveellisesti tai polttaen tupakkaa, mutta omatpa ovat ihonsa. Keski-ikäisenä voi tosin vähän harmittaa, kun on nuorena ollut typerä.

Kasvojenpuhdistuksesta puhuttaessa lasketaan mukaan myös kaula. Eli kaikki pesut, kasvovedet ja voiteet levitetään kaulalle asti ellei toisin mainita. Kasvot (joihin nyt siis sisällytän myös kaulan, mutta en jaksa mainita sitä joka kerta erikseen) puhdistetaan joka aamu ja joka ilta. Tuotteet valitaan oman ihotyypin mukaan, mutta peruskaava on suunnilleen sama ellei harrasta kaksoispuhdistusta tai muuta hyvänlaatuista hifistelyä. Ensin iho puhdistetaan, sitten poistetaan mahdolliset meikkirippeet meikinpoistoaineella, sen jälkeen taputellaan iholle kasvovesi ja lopulta silmänympärysvoide sekä kasvovoide. Aamulla käytetään päivävoidetta ja illalla luonnollisesti yövoidetta.

Kerran viikossa kasvojen kuoriminen ja kasvonaamiolla hemmotteleminen tekee myös hyvää iholle. Täsmätuotteiksi voi hankkia lisäksi kasvoseerumin omiin erityistarpeisiin sekä finnipuikon taltuttamaan ne valkopäiset p*skiaiset, joista valitettavasti joudumme vielä teini-iänkin jälkeen kärsimään. Toiset enemmän, toiset vähemmän.

Ja sitten niihin meikkileikkeihin! Olen “vähemmän on enemmän” -meikkifilosofian kannattaja, joten meikkiosuudesta tulee todellakin vain pintaraapaisu. Helppo perusmeikki syntyy hyvin meikkipohjan päälle, joka on oman ihon kunnon ja vuodenajan mukaan heleyttävä päivävoide, meikkivoide tai vain ihon epäkohtien kuten finnien piilotus. Ihmiskohtaista, jälleen kerran. Tasaiselle tai tasaiseksi hämätylle iholle lähdetään sitten rakentamaan meikkiä.

Minusta kauniiseen meikkiin riittää usein ripsiväri ja kulmakarvojen huolittelu. Ripsiväriä suditaan maun mukaan joko pelkkiin yläripsiin tai sekä ylös että alas. Kulmakarvojen huolitteluun riittää joillakin onnekkailla vain kulmien harjaaminen muotoon, me toiset joudumme paikkailemaan epäsymmetrisiä kulmiamme tai muuttamaan hieman “väärän” väristen kulmakarvojemme väriä joko kulmakynällä, mattapintaisella luomivärillä tai jopa kestovärjäksellä tai -pigmentoinnilla. Silmien jälkeen voikin sitten päättää, sipaiseeko vain huulille kosteuttavaa huulirasvaa vai tuntuisiko huulikiilto tai jopa huulipuna enemmän omalta jutulta. Usein neuvotaan korostamaan joko silmiä tai huulia, mutta jälleen kerran olen sitä mieltä, että molempiakin voi korostaa tyylikkäästi. Perusmeikki viimeistellään poskipunalla, joka tuo kasvoille raikkautta. Tämä tosin on se perusmeikin elementti, jonka moni punakkuuteen taipuvainen meikkaaja jättää pois. Nimimerkki kokemusta on.

Äsken luettelemani perusmeikin voi helposti muokata vaikkapa iltameikiksi tai erityyliseksi päivämeikiksi. Ohut rajaus tuo heti silmiä enemmän esille ja jo läpinäkyvn huulikiillon vaihtaminen värilliseen muuttaa kasvojen ilmettä. Meikkileikeissä tärkeintä on kokeileminen. Miltä jokin väri saa silmiesi värin näyttämään? Entä miten tietty huulipunakoostumus pysyy huulillasi? Nämä asiat oppii valitettavasti vain kokeilemalla.

Usein kehotetaan korostamaan meikillä parhaita puoliaan ja häivyttämään niitä huonompia. Minä en henkilökohtaisesti usko tällaiseen soopaan, kuten en myöskään vartalotyypin mukaan pukeutumiseen tai muihin inhottaviin sääntöihin, joilla koetetaan rajoittaa ihmisen vapautta valita. Toisena päivänä voi korostaa meikillä silmiään ja toisena huulia. Jonakin päivänä voi tuoda esiin poskipäät ja toisena maalata itselleen pyöreät nukkeposket. Meikkien kanssa saa ja pitää kokeilla erilaisia tyylejä, jotta löytää sen, jossa viihtyy. Eikä sitä välttämättä tarvitse edes löytää, jokainen päivä voi olla erilainen meikkipäivä.

Tartun silti näihin kasvojen “huonoihin puoliin” sen verran, että jos ne häiritsevät elämää, niitä kannattaa opetella häivyttämään. Itselläni esimerkiksi on sellaiset geenit, että silmänaluseni ovat tummat riippumatta nukuttujen tuntien määrästä. Niinä päivinä, kun peilistä katsoo pandakarhu, peitän tummat silmänaluseni. Muita yleisiä kriisikohtia kasvoissa ovat iso nenä (voi pienentää optisesti varjostuksilla), huono iho (hyvä meikkipohja hämää paljon) ja silmien koko (rajauksella voi kikkailla uskomattoman paljon). Naistenlehdet tai kosmetologi auttavat näiden ns. ongelmakohtien kanssa, jos ne alkavat häiritä liikaa. Lähes kaikkeen löytyy nykyään helppo apu.

Sitten siihen minulle heikoimpaan kauneusalueeseen eli kynsihuoltoon. Kävin ensimmäistä kertaa elämäni aikana manikyyrissa vasta muutama viikko sitten, joten niistä en osaa oikein kertoa mitään. Sen verran kuitenkin tiedän, että kynnet pitävät öljystä, samoin kynsinauhat. Kynsiä voi vahvistaa siihen tarkoitukseen valmistetulla kynsilakalla ja niitä noi koristella värilakoilla. Lakkojen lisäksi voi tietysti käyttää kynsitimantteja, -tarroja ja muita ihmeellisyyksiä. Laiskan naisen kannattaa harkita rakennekynsiä tai vastaavia, ne kun pysyvät jopa viikkoja hyviä ennen kuin ne pitää huollattaa.

Itse kuulun niihin ihmisiin, joile on tärkeintä, etteivät kynnet ole tiellä eli liian pitkät ja että ne näyttävät terveiltä. Siksi viilaan kynteni kerran viikossa ja aina silloin, kun niihin tulee jokin kolo, halkeama tai muu “ongelma”. Pyrin myös pitämään kaikki kynnet samanmittaisina, jotta ne eivät näytä hassuilta. Piitä sisältävät kalkkitabletit ovat yksi ns. taikakeino kynsien kunnon ylläpitoon. Myös kynsinauhoja on hyvä muistaa huoltaa työntelemällä niitä vaikka käsirasvauksen yhteydessä alaspäin.

Nyt, kun on saatu kroppa ja kasvot kuntoon, siirrytään siihen, millä se kroppa verhotaan. Omaa tyyliä voi korostaa yhtä lailla meikillä kuin pukeutumisellakin. Minun mielestäni punaiset huulet ja blondi tukka eivät tehneet Marilynia, siihen tarvittiin myös eräs mekko. Naisellistumisoppaan viimeisessä osassa etsitään omaa tyyliä.

(kuvat täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä)

No mutta heippa! Jätin kameran johdon kotiin, ettei tarvitsisi stressata blogista, mutta päädyin näköjään silti kuluttamaan aikaa koneen pariin. Hengailen yksin Jonnan luona, Sallan kun lähti jo Turkuun ja Veera saapuu tänne vasta myöhemmin. Vähän laiskottaisi pitkän kuvausaamun jälkeen, mutta kohta on varmaankin pakko hakea kahvimaitoa kulmakaupasta. Kofeiiniriippuvuuteni vain pahenee kokoajan! Siksi nappasin kuvituskuvaksikin tähän postaukseen höpsön kahvidrinkkikuvan alkukesältä. Nam.

Olin muuten illalla ihan onnessani, kun Salla kertoi maanantain olevan tärkeä päivä. Minä raukka luulin, että kerrankin joku muu kuin perheenjäseneni muistaa nimipäiväni, mutta Sallipa mehutteli Salkkareiden jatkumista. Että se itku siitä lyhyestä ilosta!:D Jonakin vuonna tästä nimipäiväaiheesta nousi blogissani kamala kohu, ei sellaisia kuulemma edes tarvitse muistaa tai ainakaan juhlia. Miten on teidän laitanne? Onko nimipäivän muistaminen turhake vai traditio?