Taidan viettää hiljaisen hetken pienen blogiloman muodossa. Lepää rauhassa, pappa.
(kuva täältä)
Related posts:
keskiviikko 29. helmikuu 2012 21:17
-
Blogit
Avec Sofié
Char & the city
Colour me !
Concoction
Focus on Fashion
Go 4 it vol. 2
Heidi K.
365 days with Ida
Kalastajan vaimo
Karkkipäivä
Mademoiselle Pigalle!
Magicpoks
Malenami
Mariannan
MouMou
Are you feeling fashionable?
No Fashion Victims
ocJulia
Polka Dots
P.S. i love fashion
Pupulandia
Rillan koti
Si Moda
Material World of Tuukka
Tyyliä metsästämässä
Uino
White Trash Disease
Alennuskoodit
Blogit
- Muoti
- Kauneus
- Lifestyle
- Lookbook
- Alennuskoodit
- News:
- Kirjaudu Rekisteröidy
Otan osaa ! Voimia sulle ja teidän perheelle<3
otan osaa suruusi <3
Tsemppiä Iina, en oo itse edes ollut koskaan hautajaisissa, joten en voi edes kuvitella, jos toi olisi omalla kohdalla
:( <3
Osan otot ja paljon voimia sulle! <3
Osanotot suruusi.
Olen aika uusi blogisi (ja ylipäätään minkään blogin) seuraaja ja en ole aiemmin kommentoinut mitään mihinkään, mutta tuo hilma kyllä nosti karvat pystyyn. Siis mitä ihmettä?! Olen jotenkin ajatellut että nämä bloggaajien mainitsemat anonyymit jne ovat vaan jotain perus “näsiä” mutta voi kiesus..Mikä siinä on että ihmiset netissä menettävät ne vähätkin käytöstapansa? Täytyy olla tosi typerä ja ajattelematon. Ja meinasin kirjoittaa että nuori mutta se olisi kyllä liian törkeää yleistystä.. Huuh! Ihan suututtaa. Mutta se täytyy kyllä sanoa että kyllähän sä nyt ihan kamalasti menetät jos hilma ei pysy enää blogisi parissa, harmi.. ;) Anykeis, voimia, aika parantaa. Ja kiitos kivasta blogista.
Osanottoni! Myös minun mummoni lähti ajasta ikuisuuteen 29.2.2012. :( Ikävä ja tuska on kova, eikä kyynelille meinaa tulla loppua. :(
Itse oon kissaterapialla selvinnyt maailman myrskyistä koko aikuisikäni (viimeiset 20 vuotta) eli parasta apua suruun on nyt Finskin pussailu. Harmi, että se on vielä niin pieni poika, ettei taida paljon sylissä viihtyä, mutta sen minkä pystyy, niin silittelyä ja halailua vaan kovasti.
Iso voimahali<3
En voi sanoa että tietäisin täysin miltä susta tuntuu, mutta osittain voin ymmärtää surun ja tuskan. Mun oma isä kuoli tapaturmaisesti reilu kuukausi sitte. Aattelin, että ois helpompi ymmärtää ja kestää jos isä ois ollu iäkäs tai sairas, mutta tapaturma iskee vaan niin yllättäen ja kovaa. Tiedän, ja uskon, että aika parantaa haavat. Mä voin valehtelematta sanoa, että oon saanu kokea myös paljon hyvää isän kuoleman jälkeen vaikka siitä onki vasta noin vähän aikaa. Oon saanu mm. huomata kuinka ihania ystäviä mulla on! Oo valmis ottamaan kaikki apu vastaan mitä sulle nyt tarjotaan, koska voit löytää yllättävistäki ihmisistä aivan uskomattomia ystäviä itselles. Tsemppiä eteenpäin! Oon sun blogia jo reilun vuoden lueskellu, mutta nyt kolahti kyllä niin että oli pakko joku kommentti heittää:)
Kiitos teille ihanille.
Ja nimimerkin ann- lisäksi kaikille muillekin jonkun rakkaan menettäneille virtuaalihali!<3
Iinalle haleja, voimia ja jaksamisia. Ja Hilmalle: toivottavasti löydät oikeet lääkkeet pian, sillä selkeesti ei oo Hilmalla kaikki Muumit Laaksossa!
Voimahaleja täältä, koska tiedän, että tarvitset niitä! Itse menetin viime yönä vaarini ja todellisuus ei ole vielä kerinnyt iskeä. Nyt olo on vaan voimaton…
Otan osaa! Luulisin tietäväni jotain siitä, miltä sinusta tuntuu; olen itse joutunut hautaamaan kolme isovanhempaani, isäni ja rakkaan naapurini :( Anna surun tulla, se on luonnollista. Kun aikaa kuluu, se tulee yhä harvemmin ja mukavat muistot tulevat sen tilalle. Mutta aikaa se vie! Jaksamista!
Ei herranjesta mitä urpoilua tuon Hilman osalta! Kumpa tuommoisista voisi olla vain välittämättä, mutta ei taida olla niin yksinkertaista näinkin suuren asian äärellä.
Osanottoni suruusi Iina, voimaa ja jaksamista. Suru tällaisessa tilanteessa on vain terveen ihmisen terve reaktio muutokseen elämässä. Vaikka se ei taida paljoa lohduttaa, mutta mun mielestä kuulostaa kuitenkin jollain tapaa helpottavalta.
Lämpimät osanotot <3 En osaa muuta sanoa, surku puolestasi.
Paljon jaksamisia Iina ! <3 Nyt on aika vaan tukeutua läheisiin ja yrittää jatkaa eteenpäin…:) Minä itse en ikinä saanut tutustua yhteenkään isovanhempaani, sillä kaikki neljä kuolivat 50-60 vuotiaina ennen kuin kerkesin edes syntyä… Olen yrittänyt piristää itseäni elämän varrella ajattelemalla että ei ainakaan tarvitse kokea menettämisen tuskaa, mutta eihän se niin ole. Isovanhemmat ovat lahja eikä mikään itsestäänselvyys, joten uskon että henkinen kipu on valtava :(( Voimia siis tulevaan, sinulle ja perheellesi <3
Voi ei :( Tsemppiä kovasti ja lämpimiä ajatuksia! Ihanaa että sulla on ollut sisko seurana ja ootte voinu tukea toisianne.
Voimia ja haleja <3 Ikävä ei koskaan kuole, mutta pikkuhiljaa kipu vaimenee… Jaksamista!
P.s. Hilma tekee kaikille palveluksen, jos jättää sun blogin lukematta ja ennen kaikkea kommentoimatta…
Ei tainnu tulla ensimmäinen kommentti perille.. tulikin joku ihme errori. Mutta olen pahoillani menetyksestä. Voimia jokaiseen päivään! :)
Otan osaa suruusi. Itse palasin viime yönä viikon lomamatkalta ja sain suru-uutisen että isoisäni on viikonloppuna mennyt taivaaseen.. Suru on suuri ja itkulle ei tule loppua ;(