Eilen ei ollut yhtäkään syytä maata sohvalla juhannuskrapulassa, joten lähdimme äidin kanssa tekemään jotakin hyödyllistä. Äiti rakentaa uutta taloa ja tytär on muuttamassa uuteen asuntoon, joten joku ihana sisustustavarapaikka kuulosti molemmista hyvältä maaseutumatkakohteelta. Marjamäen Pajutilalla on ihania asioita sekä katseltavaksi että ostettavaksi, joten lähdimme ajelemaan kohti Kangasalaa ja pajueläimiä. Rauhallinen tunnelma sekä luonnonmateriaaleista valmistetut sisustustavarat kuulostivat täydelliseltä suunnitelmalta kuluttaa tylsä pyhäpäivä.

Emme jääneet kuitenkaan heti ihastelemaan vanhan sukutilan pajueläimiä sen enempää, vaan suuntasimme houkuttelevaan kirpputorirakennukseen. Siellä oli kaikkea suloista vanhoista koruista astioihin. Jos en omistaisi jo niin kattavaa astiakokoelmaa, olisin ostanut itselleni ainakin teekuppisarjan ja viinikarahvikokoelman. Tuli kummasti ikävä vanhaan mummolaan, kun kirpputorilta löyty useampikin mummolasta tuttu esine vanhasta Singeristä pelottavaan rukkiin.

Nuo siniset kupit, voi rakkaus! Parempi unohtaa ne, kun niille ei olisi kuitenkaan käyttöä. Kirpparikierroksen jälkeen suuntasimme tutkimaan, mitä iso piha-alue pitää sisällään ja mikä tilan konsepti oikeastaan on. Pajutilan ympärillä olevilla pelloilla kasvaa ekologisesti viljeltynä peräti 14 pajulajiketta. Niitä käytetään sekä punonta- ja aitapajuksi kuten tilalta löytyvistä pajukoristeista ja myyntituotteista voi nopeasti päätellä. Tilalta voi myös ostaa pistokkaita ja aitataimia sekä halutessaan kuivattua punontapajua, joista pihan eläinhahmot on taidokkaasti rakennettu.

Kuinka mahtavaa olisi omistaa kissakuvioinen postilaatikko, joka maukuu? Niinpä! En kyllä ostanut sitäkään, kun en kumma kyllä postilaatikkoa tarvitse. Löysin pihalta pian toisenkin ihanan otuksen, joka pääsi tämän postauksen otsikkoon. Olen sellainen eläinhullu, että alan lässyttää ja kirmailla ympäriinsä, vaikkeivat ne eläimet olisi edes eläviä. Pitihän sitä sitten tuppautua poseeraamaan pajustrutsin kaulaan. Halisession jälkeen törmäsin tosin pihan ainoaan elävään otukseen, mutta jostakin kumman syystä se ei sytyttänyt yhtä paljon kuin strutsi. Hassua.

Halittuani strutsia tarpeeksi, siirryimme kiertelemään pihan reunamilla olevia pikkukojuja. Tarjolla oli mm. pajukoreja ja oviseppeleitä. Laventelikin alkoi houkutella, kun sitä oli tarjolla erilaisissa suloisissa purkeissa. Ennen kuin kukaan ehtii taas kiljaista, kuinka tekopyhää on väittää itseään eläinrakkaaksi ja kuvata blogiinsa eläimen pää, voin paljastaa, että sepä ei olekaan aito. Moraalipoliisit voivat siis hengittää edelleen rauhassa.

Eikö muuten sopisikin tuo reilun tonnin hintainen lipasto ihanasti väritykseltään uuden asuntoni seiniin? Niin minustakin! En kuitenkaan käyttänyt viikkorahojani siihen, kumma juttu. Lopulta oli aika kiivetä kahvila-myymälään navetan vintille. Siellä sijaitseva puoti oli keskittynyt keittiötavaroihin ja puotikahvila puolestaan herkullisiin sokerihampaantaltuttajiin. Koska emme olleet syöneet vielä kunnolla, jätimme herkut väliin ja kiertelimme vain kauniita esineitä ihaillen ja puodin kodikkaasta tunnelmasta nauttien.

Myymälässä oli myös hurmaava alakerta, jonne mentiin kauniita portaita pitkin. Alas siirtymisessä tosin kesti hetki, koska kuvasin samalla raivokkaasti kaikkea ihanaa ympärilläni. Miksi en voi olla sellainen ihminen, jolla viherkasvit pysyvät hengissä? Jo yksi kasvi toisi ihan erilaisen tunnelman pieneen yksiööni. Ei tuollaisissa romanttisissa patsaissakaan mitään vikaa ole, ainakaan niitä ei voi tappaa välinpitämättömyydellä.;)

Asuntooni pitäisi hankkia lamput, joten kattokruunuosastolla kului hetki jos toinenkin. Huonekorkeuteni on sen verran ihailtavaa luokkaa, että joku isompikin taideteos sopisi päiviäni valaisemaan. En kuitenkaan osannut valita valaisinta, joten sellainen jäi valitettavasti vieläkin  ostamatta. Pitkän kiertelyn jälkeen lähdimme puodista ulos ja kävelemään kohti isoa parkkipaikkaa. Matkan varrella kuvailin vielä vähän eläimiä ja hurmaavan pajumajan, jossa olisi upea nautiskella vaikka aamukahvit.

Sinne, nälkäisen virtahevon suuhun, päättyi pitkä kierroksemme Pajutilalla. Mitään emme ostaneet, mutta moni ihana asia jäi alitajuntaan pörräämään. Tietääpähän ainakin, minne mennä, jos Ikea-sisustustavarat alkavat tökkiä. Niihin tulen kuitenkin itseni tuntien sortumaan. Pajutila on muuten auki ihan joka päivä kello 12-18 eli jos jollakulla teistä on joskus juhlapyhinä tekemisen puutetta, tänne voi suunnata. Ja vielä ihan ilmaiseksi.:)