Eräänä päivänä lomallamme Nizzassa päätimme löhöilyn ja laiskottelun lisäksi tehdä jotakin ns. hyödyllistä. Kiipesimme siis vanhan kaupungin vieressä sijaitsevalle vuorelle katselemaan maisemia ja ihailemaan vesiputousta. Ilma tuntui puiden varjossa ihanan viileältä rannalla paahtavaan aurinkoon verrattuna, joten kiipeilyretkemme teki siinäkin mielessä hyvää. Lomalla on rankkaa, kun pitää muistaa juoda hurjasti enemmän vettä verrattuna normaaliin olotilaan, ettei nestehukka pääse yllättämään päänsäryn tai huimauksen muodossa. Jos sattuu vielä pitämään viinistä, veden kanssa pitää olla entistä tarkempi.

Hurjan kiipeilyn ja meikäläisen naurettavan friikkailun jälkeen päätimme, että paras tapa rentoutumiseen löytyy viinimyymälästä. Tuttujen pullojen sijaan ostimme rannalle evästä ihan hinnan perusteella. Viileät kuplat tekevät kuumana päivänä niin hyvää, ettei mitään rajaa. Sekä minä että Jonna olemme tälläkin hetkellä pienoisten kriisien keskellä, joten koimme, että skumppatuokio voisi auttaa valaistumiseen ja auttaa löytämään vastauksia elämän suuriin kysymyksiin. Harmi, ettei tuota kuvan jättipulloa voinut ostaa rannalle mukaan. ;)

Samppanjapullon kanssa suuntasimme läheiselle rannalle nautiskelemaan merestä ja toistemme hyvästä seurasta. Koska näistä lähikuvista näkee hieman lomameikkiäni, voisin kertoa siitä hieman lisää tässä välissä. Kitty Cat Beauty Center sponsoroi lomalleni Xtreme Lashes -ripsienpidennykset. Halusin ripsienpidennysten korvaavan vain ripsivärin, joten pisimmät ripset olivat vain 10 mm pitkät ja lyhyimmät 6 mm. Ripset liimattiin silmieni muodon mukaan, mitä muilla merkeillä ei ole koskaan tehty. Tämä lopputulos on luonnollisin kokeilemistani ja kestänyt parhaiten.

Lomameikkeinä käytin Yves Rocherilta saatuja meikkejä, jotka sopivat vesileikkeihin ja myös vierailulle sumuiselle vesiputoukselle. Vedenkestävä voideluomiväri oli niin kestävää, että kun sitä ensimmäisenä lomapäivänä pistin, luomiväri oli täydellinen vielä viimeisenäkin päivänä. Mukanani ei ollut mitään öljyä, millä olisin luomivärin yöksi poistanut, joten käytin samaa meikkiä koko loman. Ja arvatkaapa mitä? En edes pohjustanut luomiväriä millään! Huulillani käytin kuvien korallista Sexy Pulp -huulikiiltoa ja kynnet lakkasin kimaltavalla poltetulla oranssilla, joka korosti kivasti kevyttä päivetystä.

Ilta rannalla sujui mukavasti. Herkuttelimme värikkäillä leivoksilla ja maistelimme kuplajuomaa toistemme ongelmia ratkoen. Nauroimme kuollaksemme toistemme jutuille ja tarinoille menneisyydestä. Joskus sitä miettii, ettei kellekään voi tapahtua yhtä outoja sattumiksia kuin itselle, mutta sitten joku huipputyyppi yllättää täysin ja kertoo tarinaa elämästään, joka voisi olla kuin suoraan viihdyttävän romaanin sivuilta. Valitsin siis matkaseurani aika hyvin. Tämä taisikin onneksenne olla viimeinen postaus aiheesta Nizza. Pahoittelut, jos joku ahdistui siitä, miten alkoholimyönteinen jutusta tuli. Totuus vaan on, että joistakin asioista on helpompi puhua, kun kielenkannat irrottaa kuplilla. :)

(neule saaatu)

Matkaseuralaiseni Jonna pystyy melkeinpä ihmeisiin. Nizzaan kohdistuneen lomamme aikana tuo omituinen nainen onnistui kestämään kitinääni merituulesta hermostumatta lainkaan, naurattamaan minua enemmän kuin kukaan pitkään aikaan ja (mikä oudointa) opettamaan minut pitämään jäätelöstä. Tiedän, että jonkin stereotypia-oppaan mukaan tyttöjen kuuluu rakastaa suklaata ja jäätelöä, mutta minulle molemmat ovat aika samantekeviä. Tai olivat siihen asti, kun Jonna raahasi minut kilometrin pituisten jäätelötiskien luokse vanhassa kaupungissa. Kirjoitin tänne hetken mielijohteesta makutestieni tulokset.

Makujen ykköseksi nousi aivan ehdottomasti Kinder Max. Hyvänä kakkosena oli melkein jopa ylimakea, mutta jotenkin hämmentävän tasapainoinen Vaniljamarenki. Kookos ja Amarena olivat aika tasoissa oikeilla kookoshiutaleilla ja kirsikoilla höystettyinä. Nougat toimi juuri niin hyvin kuin tuollainen perusmaku vain voi toimia, mutta ei aiheuttanut mitään suuria väristyksiä makuhermoihini. Suurin pettymys maistamistani mauista oli turhan paljon paahdetulta palaneelta sokerilta maistunut Creme Brule. Sen lisäksi muita pettymyksiä ei onneksi tullut. :)

Lähtöpäivä. Aika tyhjentää uimarengas, pakata matkalaukku ja hyvästellä katukissa, rantakahvilat, viihtyisä hotelli, sileiksi hioutuneet kivet sekä turkoosi meri. Tulen kaipaamaan tänne niin kovasti, etten edes uskalla miettiä sitä vielä. Neljä päivää ei toiveistani huolimatta riittänyt alkuunkaan, viikko olisi ollut parempi lomailuaika. Kahdesta viikosta en edes haaveile, sellainen tauko arjesta olisi jo liian hyvää ollakseen totta. On vähän vaikea kirjoittaa, kun koko ajan meinaa itkettää. En kuitenkaan sano Nizzalle hyvästi, sanon vain näkemiin. Hetkeksi. :(

Viimeinen kokonainen päivä Nizzassa alkaa olla valitettavasti kohta ohi. Tänään on käyty niissä paikoissa, joihin on aiempien päivien aikana vain vilkuiltu ujosti sisään. Puheenaiheina on käsitelty niitä hieman arempiakin aiheita, joita ei ehkä aina kahvipöydässä nosteta esille. Voisi sanoa, että yhteinen loma syventää ystävyyttämme ja vahvistaa kahden ihmisen välistä sidettä aika tehokkaasti. Se kertoo jo paljon, että kun toinen meistä aloittaa lauseen, toinen on juuri miettinyt saman lauseen sanomista ääneen. Tästähän on seurannut monta aika hulvatonta hetkeä matkan aikana. Ehkä tässä naapurisuhteessa vietetään jo jopa hieman liikaa aikaa yhdessä.

Aiemman postauksen mekostakin löytyi tänne blogin puolelle onneksi parempia kuvia. Kaupunkireissuja olen taivaltanut täällä puolikuolleissa ballerinoissani, mutta korkokengät on vaihdettu ravintoloihin lähes poikkeuksetta. Eipä tule ihan niin lusmu olo, kun lomalla edes hieman panostaa ulkonäköönsä. Meikkiä en juurikaan käytä noiden ripsipidennyskokeilujen vuoksi, mutta mm. huulipunaa täällä on tullut opeteltua käyttämään normaalia enemmän. Noihin vaaleampiin hiuksiinkin alkaa ehkä hiljalleen tottua. Ehkä tämä loma tekee hyvää, kun ymmärtää taas, että tunnelma voittaa ulkonäön 100-0.

mekko – SheInside (saatu)

laukku – Minna Parikka

kengät – China Girl

Siinä, missä edellisessä postauksessa keskityin onnellisiin tunteisiin täällä Nizzassa, voin nyt valottaa matkamme toista puolta. Pelkoni korkeita paikkoja kohtaan ei suunnitelmieni mukaan todellakaan parantunut Suomen korkeimmalla benji-hypyllä aikanaan, vaan taisi jopa pahentua vielä entisestään. Täällä se nousi pintaan. Pysähdyimme eräänä iltana rantabulevardille ottamaan kuvia ja Jonna pyysi minua istumaan kaiteelle omaa kuvaani varten. Jo nojatessani kaidetta vasten, sisälläni tulvahti pelko ja huimaus yllätti. En vaan pysty edes katselemaan maisemia korkealta! Kameralle tallentui muutaman rauhallisen kuvan lisäksi myös reaktioni tappavaa rantakivikkoa kohtaan.

On kiva olla matkalla toisen bloggaajan kanssa, kun kuvia tulee räpsittyä kunnolla. Muistoja matkasta tallentuu aivan erityisen paljon, kun kauniita maisemia onkin kuvaamassa yhden sijaan kaksi lomailijaa. Rakastan selailla kuvia menneiltä lomilta, joten on kiva, että niitä löytyy tietokoneelta runsaasti. Ainut, mikä harmittaa, on se, ettei kumpikaan ottanut mukaan objektiivia, jolla olisi voinut kuvata täältä kivoja videoita muistoksi. Se oli kuitenkin alunperin osa lomasuunnitelmaamme. Tuo yhteiskuvamme ei muuten mennyt aivan nappiin, mutta ainakin sitä yritettiin. Krhm.

Korkeista paikoista huolimatta koen edelleen raikasta rakkautta tätä paikkaa kohtaan. Meri on ihana, ihmiset samoin. Tänään vaan on se surullinen päivä, jolloin tajuaa, että lähtö takaisin kotiin on jo huomenna. Tahtoisin niin jäädä tänne vielä. En lomaile kovinkaan usein ulkomailla, joten nämä pienet irtiotot arjesta tuntuvat aina niin kovin erityisiltä. Onneksi sinne Suomeenkin on kuulemma luvattu loppuviikolle kivasti lämpöasteita ja aurinkoa. Harmi vaan, ettei tätä ihanaa tunnelmaa voi varmaankaan tuoda mukanaan kotiin. :)

(mekko saatu SheInsidelta)