Viikon paras kesävaate tuli kaiveltua esiin viime viikonloppuna vanhempien varastosta. Matthew Williamson for H&M -yhteistyömalliston saronki muuntautuu turbaanista tai huivista hameeksi tai jopa mekoksi hetkessä ja onkin siten varsin monipuolinen vaate. Uimareissulle solmin isosta huivista itselleni mekontapaisen vaatteen. Julkaisin joskus aiemmin kollaasin sarongin erilaisista käyttötavoista. Harmi vaan, etten tallentanut tuota silloin isompana, kun noista pienimmistä kuvista ei saa kunnolla selvää. Tyhmä mikä tyhmä.

Viikon paras tarjous on yhteistyökumppanini Hakaniemen Lady Linen tutustumistarjous. Kolmen tutustumiskerran sijaan kuntokeskukseen pääsee nyt ilmaiseksi tutustumaan viikoksi. Viikon tutustumistarjous tulee käyttää kesäkuun aikana ja kaikkien tutustujien kesken arvotaan Lady Trainer -paketti sekä muita yllätyspalkintoja, joita kuntokeskuksessa jaetaan kävijöiden kesken. Tarjouksen voi käyttää täällä. (Älkää hämääntykö sivun tekstistä, kyllä se aika on viikko.) Olethan täysi-ikäinen ja tulossa tutustumaan ensimmäistä kertaa. :)

Viikon paras sovellus mahdollistaa Instagramin käytön Nokian Lumia 920 -puhelimella. Muista malleista en osaa sanoa, mutta ainakin minun blogilahjaluurissani instailu onnistuu nyt ilmaisen Instance-sovelluksen kautta. Vaikka lähdinkin mukaan instailemaan, vannon kautta kiven ja kannon, ettei tässä blogissa aleta harrastaa INSTAWEEK-postauksia, vaan meikäläistä voivat kaikki halukkaat seurata itsekseen nimellä @moucola. Ilman sovellusta kuvaprofiiliani voi seurata täällä ja uusimmat kuvani pyörivät kyllä myös tuolla blogini sivupalkissa.

Viikon paras tuoteihastus kohdistuu Nivean testiin lähettämään In-Shower Body Milk -kosteusvoiteeseen. Voide eroaa muista vartalovoiteista siinä, että se levitetään suihkussa. Ai, mitä? Kyllä! Suihkugeelin käytön jälkeen iho huuhdellaan vedellä, vartalovoide levitetään vaikuttamaan hetkeksi ja se huuhdellaan pois. Uskokaa tai älkää, kevyen pyyhekuivauksen jälkeen iho on kosteutettu ja pehmeä koko päivän! Voide siis aktivoituu suihkussa veden vaikutuksesta. Vaatteisiin tai pyyhkeisiin ei jää mitään jälkiä, vaan voide tosiaan imeytyy ihoon. Olisin muuten linkittänyt tähän tuotteen ja ehdottanut lisätietojen lukemista tuotesivulta, mutta tuotesivu ei toimi! :D

Meikäläinen grillaa itseään laiskasti Nizzassa, mutta täällä blogin puolella sporttirintamalla tuulee! Olen keskittynyt ensimmäisenä lomapäivänäni hyvin vähän valokuvaamiseen ja hyvin paljon löhöilyyn, joten lomafiiliksiin palaillaan joskus ensi viikon puolella. Jotta blogini ei hiljenisi, keräsin kuitenkin ennen lähtöäni teille yhteen postaukseen viime aikoina löytämiäni sporttituotesuosikkeja, jotta niistä kaikista ei tarvitse kirjoittaa erikseen. Asukuvia tulee otettua niin paljon, että niitä pitää joskus julkaista yhdessä klöntissä. Aloitetaan rennosti vain hieman sporttisista jutuista ja siirrytään sitten hiljalleen hieman “rajumpiin” juttuihin.

Pidin itseäni pitkään maailman epäsporttisimpana tyyppinä, mutta koululiikuntaturhautumisen hälvettyä olen alkanut löytää sisältäni ihmisen, joka rakastaa liikuntaa. Sen lisäksi, että tykkään tunteesta, joka liikunnasta tulee, tykkään nykyään välillä myös pukeutua hieman sporttisemmin ja olenkin alkanut hahmottaa, ettei sporttityyli tarkoita vain ja ainoastaan sitä, että valitsee muotiviikoille asunsa kengiksi lenkkarit. Sporttisempaa tyyliä voi tavoitella myös muilla tavoilla.

tuoksu – Björn Borg (saatu)

pusero – SheInside (saatu)

nahkahousut – H&M

kengät – Minna Parikka

Helpoin tapa lisätä ripaus suihkaus sporttisuutta tyyliinsä, on valita hajuvedeksi hieman urheilullisempi tuoksi. Björn Borgin Ja! -tuoksu on raikas, mutta makea. Pinkit, varsin romanttiset kengät toistavat pullon kaunista väritystä ja tuovat asuun lisää pirteyttä. Itse asu on aika virallinen, mutta kengät korostavat leikkisää tuoksua. Tästä on hyvä lähteä liikkeelle, sillä tuoksu tekee olosta sporttisen, mutta ei huuda sitä vastaantulijoille täysillä. Seuraava askel tästä olisi varmaankin lisätä asuun lippis.

paita – H&M

toppi – H&M

housut – Lindex

kengät – Björn Borg (saatu)

Björn Borgin korkolenkkarit toimivat asussa kivan sporttisena yksityiskohtana, kunhan malttaa jälleen lisätä asuun jotakin tyttömäistä. Puin rentojen chino-housujen kaveriksi pinkin röyhelöpaidan, jonka voi tipauttaa toiselta olkapäältä alas ja josta kuultaa vielä kaiken lisäksi läpi. Taiteilin vielä hiuksiini letin tuomaan lisää tyttömäisyyttä kokonaisuuteen. Asukokonaisuudesta tuli selkeästi alhaalta sporttisempi kuin ylhäältä, mutta se ei haittaa yhtään. Vähemmän tyttömäisen asun tästä saisi vaihtamalla korkolenkkarit normaaleihin lenkkareihin.

takki – Rosebullet (saatu)

toppi – H&M

farkut – H&M

kengät – Guess by Marciano (Sarenzalta saatu)

Rosebulletin maskuliininen Cheek-takki alias “jenkkifutaajarotsi” vaati seurakseen kireät farkut, löysähkön topin ja ihan ehdottomasti naiselliset korkokengät. Nuo kengät ovat vieläpä mielettömän hyvät jalassa ja niitä myydään onnekseni muissakin väreissä. Värimaailma asuun varastettiin seiloreilta. Punaiset huulet ja rento kiharakampaus karistavat asusta liiat äijämäisyydet pois ja jättävät jäljelle vain sporttisen skarppiuden. Oma takkini on kapealinjainen, mutta väittäisin, että tällä asustuksella saisi miesten mallinkin eli sen löysän takin näyttämään hyvältä.

Toivottavasti piditte tällaisesta vähän normaalia pidemmästä teemapostauksesta. Tein näitä joskus blogini alkuvuosina tylsyyksissäni enemmänkin, mutta jossakin vaiheessa aloin postata asuja yksi kerrallaan päivän kuulumisten kanssa. Nytkin kuvissa vaihtuvasta hiustenväristä huomaa, että nämä kuvat on otettu aika pitkän ajan sisään ns. talteen. Itse tykkään kyllä lukea näitä asukokoelmahöpinöitä, joissa on jokin oikea pointti tai teema, mutta tykkäättekö te? Ja ei, en ole aloittamassa blogimaailman alkuaikojen kuumimman trendin comebackia eli näitä postauksen loppuun väkisin keksittyjä kysymyksiä! :D

Joitakin asioita oppii arvostamaan vasta, kun ne on kerran menettänyt. Tallustelin aamulla pitkin Helsingin katuja ja mietiskelin, miksi toiset asiat on vaan opittava kantapään kautta. Olen eronnut miehestä, jonka kanssa meillä ei mielestäni ollut juurikaan mitään yhteistä, ja tajunnut sitten, että itse asiassa harvan kanssa on ollut liian paljon yhteistä kuin mitä meillä kahdella oli. Tyly tunne, mutta en kontannut takaisin syömään sanojani. Ihmissuhteissa uudet mahdollisuudet ovat harvassa, mutta muissa tilanteissa uusia yrityksiä voi onneksi ottaa useammankin. Jos se katumus pääsee nimittäin iskemään.

Matkasin häntä koipien välissä Hakaniemeen uudistamaan Lady Linen blogiyhteistyösopimuksen, vaikka toiseen kuntokeskukseen olisi ollut vielä treeniaikaa jäljellä. Vasta menetettyäni rauhallisen treeniympäristön ja kodikkaan tunnelman, ymmärsin todella, etteivät isot kuntokeskukset ole minua varten. Ei, vaikka kuinka yritin sellaiseen tottua. En vaan tuntenut itseäni koskaan tervetulleeksi. Arvostan enemmän sitä, että tunnen oloni kotoisaksi ja erityiseksi, kun henkilökunta moikkailee ja höpöttelee jäsenille tiskillä, kuin asuinpaikkani kannalta parempaa sijaintia ja kuntokeskuksen nimen laajempaa tunnettuutta.

Vannottuani uskollisuutta uudemman kerran sain heti kuulla erityisen hyviä uutisia. Kuntokeskukseni on nyt keväällä päättänyt parantaa asiakkaidensa liikkumismahdollisuuksia hankkimalla automaattisen kulunvalvonnan pääoveensa. Tämä on pidentänyt aukioloaikoja mukavasti ja varsinkin tällainen aikaisista aamutreeneistä nautiskeleva erakko on erityisen mielissään uudistuksesta. Vapusta alkaen Hakaniemen Lady Line on ollut auki jäsenilleen arkisin kello 7-21 ja viikonloppuisin kello 8-20. Henkilökunta on paikalla vain osan aukioloajoista. Uudistuksesta ja sen yksityiskohdista voi lukea lisää täältä.

Niin se vaan menee, että jouduin nöyrtymään ja myöntämään lukijoilleni, että vaikka aiemmin tänä vuonna toteutettu treenikampanja oli ihan kivaa vaihtelua, en vaikuttunut kovin paljoa kuntokeskuskokeilustani. Mutta rehellisyydestähän tässä bloggaamisessa ja asioista kirjoittamisessa onkin kyse, vaikka sitä kaikki eivät uskokaan. Valehtelemalla kärsisivät kaikki osapuolet. Tein muuten ensimmäisenä comebackini jälkeisenä aamutreeninä salitreenini vanhan ohjelmani mukaan. Se pirulainen kun odotti minua edelleen jäsenavaimelleni tallennettuna. Se on aikalailla voittajatunne, kun saa heittää 15 kiloa lisää jalkaprässiin ja silti jaksaa hyvin. Tykkään. :)

Psst! LL-nettisivuilla täällä arvontaan Personal Trainer -paketti kaikkien ilmaisia tutustumiskertoja lunastaneiden kesken. Olethan täysi-ikäinen ja uusi tutustuja.

Indiedaysin ja Elixian massiivinen yhteistyökampanja alkaa olla loppusuoralla. En tajunnutkaan, että tälle päivälle oli ajastettu peräti kaksi kampanjapostausta, mutta tavallaanhan tämä kehonhuolto on myös osa sitä oman hyvän olon tavoittelua, jonka seuraukseni hiuksetkin ovat terveemmät ja kauniimmat. Mutta asiaan! Aloitin kolmen kuukauden kuntohaasteen mielessäni kuntoilun sovittaminen osaksi elämääni ja toivoin hartaasti, että sisäinen sporttimimmini saisi taas käsipainon kulmasta otteen. Tässä viimeisessä kampanjapostauksessani paljastan, miten kolme kuukautta uuden kuntokeskuksen jäsenenä onkaan kulunut. On siis aika tutustua kampanjan niin kutsuttuihin tuloksiin.

Tavoitteenani oli saada treenaaminen osaksi arkea ja rehellisesti sanoen toiveeni ei toteutunut niin hyvin kuin halusin. Valitsin kuntokeskukseni kampanjan alussa sen perusteella, että työpaikkani sijaitsi sen vieressä ja voisin kivasti treenata aina ennen tai jälkeen työvuoron. Nykyinen työpaikkani onkin sitten aivan muualla, joten tältä osin huippusuunnitelmani eksyi jo hieman polulta. Lisää suunnitelmiani vesitti kuntokeskuksen ruuhkaisuus, mikä on ärsyttänyt välillä niin, että olen kääntynyt ovelta takaisin. Tuloksia huomaan kyllä kropassani ja vireystilassani, mutta kuten todettu, olisin tahtonut niitä näkyvän enemmän. En tiedä, jatkanko kampanjan jälkeen Elixialla, mutta treenaaminen jatkuu kyllä. Varsinkin uusi saliohjelma houkuttaisi kovin, painopisteen voisi siirtää vaikkapa muualle kehoon tällä kertaa. Myös minulle kovin rakas lenkkeily tulee lisääntymään kevään kuivien katujen myötä.

Täytyy muuten sanoa tähän välin aiheeseen tosin liittyen, että meitä ihmisiä on kyllä moneen lähtöön. Sain huolestuneen sähköpostiviestin eräältä perheenäidiltä, joka aiempia Elixia-postauksiani lukiessaan oli huomannut, ettei treeni näy yhtään minussa, vaan olin kaikissa postauksissa tismalleen samaa kokoa ja mallia. Muutos olisi tietysti helpompi huomata kuvista, jos kaikkien kolmen aiemman postauksen kuvia ei olisi otettu samalla kerralla. En todellakaan kehtaa raahata kerran kuussa kaveria salille itseäni kuvaamaan, vaan kuvasimme yhdellä kertaan kolmen aihepiirin kuvituksen. Tämän viimeisen katsauksen kuvat ovat nyt sitten sen verran tuoreet, että aiheesta kiinnostuneet voivat suorittaa vertailua. Itse keskityn parempaan olooni ja tuntemuksiin ennen ulkonäkötekijöitä, mutta ne tuskin ulkopuolisia kiinnostavat.

Treenailusta kirjoittaminen jatkuu luonnollisesti tulevaisuudessakin, vaikkakin tämä kampanja tähän postaukseen valitettavasti päättyy. Kaikkien kuntoilusta kiinnostuneiden kannattaa kuitenkin osallistua Indiedaysin ryhmäliikunta-aiheiseen lukijakilpailuun täällä. Palkintona on jälleen kerran kuuden kuukauden ilmaiset treenit Elixialla. Kilpailu on voimassa 24.4.2013 asti. Tämä tyttö pinkaisee nyt  ulos sunnuntailenkille ja muistaa suihkun jälkeen laittaa hiusnaamion vaikuttamaan. Muistakaahan tekin! :)

(huppari, housut ja kengät saatu)

Hiihtäminen tuntuu joka vuosi vain kivemmalta. Ennen suorastaan inhosin sitä, koska koululiikunta antoi sille ikävän kilpailulaji-leiman. Lapsia kannattaisi ehkä kannustaa liikkumaan liikkumisen ilosta eikä siksi, että voisi olla paras jossakin. Ne vähemmän parhaat kun saattavat alkaa kammota lajia, kun kokevat, etteivät ole siinä tarpeeksi hyviä, jotta voisivat sitä harrastaa. Kesti vuosia ennen kuin suostuin uudelleen suksille koululiikunnan jälkeen. Se touhu yritti pilata minulta monta lajia, joihin olen nyt vanhempana sitten “pakolla” tutustunut uudelleen. Tutustunut ja ihastunut. Tälläkin kertaa oli tarkoitus lähteä mäkeen, mutta aurinkoiset ladut vetivät enemmän puoleensa kuin jo osaksi sulanut rinne.

Haltin Halle-kevytuntuvatakki auttoi minut jäätävän talven yli. Yleensä käytin sitä farkkujen kanssa, mutta oikein karuilla pakkasilla puin alaosaksi samasta sarjasta saamani toppahousut. Kuvia en koskaan housuista napsinut, sillä minun ja naapurini iltakävelyillä ei ollut koskaan kameraa mukana. Hieman slimmimpää mallia olevat Lempi-housut pääsivät nyt kuitenkin limenvihreinä mukaani laturetkelle, jolle tajusin ottaa kamerani mukaan. Vaikka aurinko paistoi ja pakkasasteita oli vain viisi, järvellä puhaltava tuuli pakotti harrastamaan kerrospukeutumista. Tuulitakin alle pääsivät urheilurintsikat, t-paita sekä pitkähihainen paita. Eikä noissa kerroksissa ollut kyllä ainuttakaan liikaa. Harmi, että untuvatakki olisi ollut jo hätävarjelua.

On jotenkin sanoinkuvaamattoman rentouttavaa hiihtää jäällä keskellä ei mitään. Muut hiihtäjät sujahtavat vauhdilla ohi tai ovat yleensä niin kaukana, että he näyttävät melkein muurahaisilta eikä muurahaisista ole eläinrakkaalle ihmiselle häiriöksi. Ulkoilussa on kuitenkin parasta se oma rauha itselleen ja ajatuksilleen, vaikka tällä kertaa sainkin äidin juttuseuraksi. Lähijärvellämme menee useita latulenkkejä, joista lyhyin on suunnilleen 2 kilometriä. Pisin lenkki taitaakin olla koko järven kiertäminen, joka on suunnilleen 20 kilometriä. Sitäkin lenkkiä voi tietysti pidentää mielensä mukaan, mutta meikäläisen kokemuksella se on kertarysäyksenä juuri sopivan raskas lenkki.

Kiitos äidilleni laturetkiseurasta ja järven rannalla lisäksi kuvaajanani toimimisesta, kiitos myös luontoäidille ihanasta ulkoilusäästä ja kiitos tietysti talveni blogilahjallaan pelastaneelle Haltille! :)