Costume-lehden toimituksessa mietittiin, että kehu päivässä pitää naisen tiellä. Tästä syystä siellä lanseerattiin kehukuukausi-kampanja, joka kestää koko toukokuun ajan. Törmäsin kampanjaan aiemmin tänään chattailessani ystävilleni ja innostuin heti. Kampanjaan voi osallistua omassa blogissasi tai Facebookissa, mutta itse aion viedä tämän vielä pidemmälle ja kehua ihmisiä ihan kasvokkainkin vaikka kaupan kassajonossa. Pienikin kehu voi pelastaa koko viikon!

Osallistu kampanjaan näin: Valitse henkilö, jota haluat kehua, ja alta kiiltokuvalahja, jonka haluat hänelle antaa. Postaa kehu blogiisi tai kaverin Facebook-seinälle kiiltokuvan kera ja haasta kehun saaja kehumaan omaa lempparityyppiään.

Oma henkilökohtainen blogikehuni menee Nelliinan vaatehuone -blogin kirjoittajalle, joka aikanaan sai minut ja varmasti myös monen muun innostumaan bloggaamisesta. Ilman tätä blogia, en olisi luultavasti koskaan törmännyt nykyisiin ystäviini, tutustunut muotimaailmaan tai saanut muutamaa edellistä työpaikkaani. En ehkä asuisi Helsingissä tai edes olisi näin sinut itseni kanssa. Nelliinan blogin positiivinen ja kannustava asenne on se, mitä ihailen ja mihin meidän jokaisen tulisi pyrkiä. Kiiltokuvankin valitsin tarkoin harkiten blogimaailman Parikka-kuningatarta kunnioittaen.

Psst! Kiiltokuvat on toteuttanut Costumen graafinen suunnittelija Milena Huhta. <3

Uusin Kuningaskuluttaja-jakso, jossa jälleen kerran ruodittiin hämmästyttävän hämärää blogimaailmaa, herätti päässäni niin monta ajatusta, että kokosin ne lopulta samaan postaukseen. Jakson kuvailun mukaan blogeja koskevassa osuudessa selvitettiin, miten lukijoilla ansaitaan rahaa. Aihe ei sinänsä nostanut niskakarvojani pystyyn, sillä ymmärrän täysin, miksi se kiinnostaa ihmisiä. Sen sijaan se, että asiaa selvitettiin kyselemällä satunnaiselta blogilukijalta, kuinka bloggaajat rahansa tienaavat, pani vereni kiehumaan. Pupulandia-blogin Jenni oli myös jaksossa haastateltavana, mutta valitettavasti siitä ja muutamista kohdista, joissa mainosasioita yritettiin avata katsojille, huolimatta jakso jätti silti ilmaan monta virheellistä tietoa. Aion nyt oikaista niistä muutaman.

• Blogimaailmassa selkeästi paljon viettävän lukijan mukaan linkit, joissa jossakin muodossa ilmaistaa, että “jotakin voi ostaa täältä”, kerryttää aina bloggaajalle rahaa. Tuolla logiikalla esimerkiksi minä olisin tienannut varsin hyvin tällä postauksella, mutta arvatakaapa mitä? En saanut senttiäkään klikkauksistanne enkä ostoksistanne, jotka tehtiin noiden “täällä-linkkieni” kautta. Vaikka mainoslinkin tunnistamiseen annettiin ohjelmassa neuvo, linkkejä voi tosiaan lyhennellä ja muokata niin, ettei mainoslinkkiä tunnista mainoslinkiksi. Joskus taas esimerkiksi seurantakoodillinen linkki saattaa muistuttaa mainoslinkkiä, jolloin sekin voi johtaa lukijaa harhaan. Bloggaajalle rahaa tuottavaa mainoslinkkiä ei siis voi varmasti tunnistaa tekstistä tietystä sanamuodosta.
• Ohjelmassa kerrottiin myös, että vaikka blogista löytyvän linkin kautta ei ostaisikaan tuotetta heti, selain muistaa tämän klikkauksen tai pelkän käynnin 30 päivän ajan ja bloggaaja saa tuotot ostoksesta, vaikka sen tekisi kaksi viikkoa klikkauksen jälkeen ja menisi nettikauppaan eri reittiä. Näitä impressiomyyntejä ei todellakaan ole käytössä kaikilla kumppanuusnettikaupoilla ja moni nettikauppa on jopa lopettanut niiden käyttämisen. Oliko tämäkin pakko yleistää absoluuttiseksi totuudeksi? Impressiomyynnit eivät siis automaattisesti ole voimassa kaikissa blogeissa eivätkä kaikissa nettikaupoissa.

• Jaksosta sai ikävän mielikuvan, kuinka bloggaajat yhtenä tiiminä koettavat sumuttaa lukijoita piilottamalla mainoksia blogeihinsa. Tämä on niin täyttä puppua kuin olla ja voi! Itse olen kommentoinutkin useasti muille bloggaajille, jos saatu tuote on unohtunut tai “unohtunut” mainita tai jos mielestäni jokin asia on ilmaistu liian epäselkeästi. Bloggaajat, jotka piilomainostavat eli eivät tuo esiin, milloin saavat rahaa klikkauksista/ostoksista tai jotka kehuvat saatuja tuotteita muka itse ostettuina, mustaavat rehellisten bloggaajien mainetta, sillä lukijat eivät enää tiedä, kehen voi luottaa. Bloggaajat eivät siis ole keskenään yhtenäistä massaa, jolla on yksi, yhtenäinen mielipide mainostamisesta.
• Tähän loppuun muistutan vielä tuhannennen kerran, että nuo ns. rahalinkit eivät ole Indiedays-blogeissa edes ajankohtaisia, sillä meillä niitä ei käytetä. Nämä tällaiset mainoslinkit liittyvät enemmänkin itsenäisiin blogeihin, minkä olisi myös voinut tuoda tässä jaksossa selkeästi esille. Indiedays hyödyntää kyllä esimerkiksi bannerimainontaa, mutta yksittäiset blogimme eivät.  Kaikki bloggaajat eivät siis käytä affiliate- ei kumppanuuslinkkejä tienatakseen, vaan se on täysin blogikohtaista.

Helpottipa taas! Ärsyttää aivan suunnattomasti vastailla vihaisiin kommentteihin ja viesteihin virheellisten tietojen jälkeen. Kuningaskuluttajan on ilmeisesti ohjelmana jotenkin niin luotettava, että surullisen moni jättää  näköjään kyseenalaistamatta siinä esitettyjen “faktojen” totuusperän kokonaan. Onhan se kiva, kun puoli Suomea ajattelee nyt kaikkien bloggaajien tienaavan klikkauksilla ja yrittävän ainoastaan kasvattaa pankkitilinsä saldoa postauksilla. Toisilla meistä on kuitenkin taustalla kirjoituspalkkio, joka ei yhteistyökampanjoita lukuun ottamatta riipu mitenkään siitä, mitä blogiinsa postailee.

Tämän lisäksi vähän ihmetyttää se, millä logiikalla noita linkkejä oikein kuulemma “väistellään”. Bloggaaja käyttää monta tuntia päivästään tuottaakseen sisältöä blogiinsa, jota kuka tahansa voi lukea ilmaiseksi, mutta lukijaa ahdistaa, että hänen ostoksestaan, jonka hän vielä kaiken lisäksi löysi bloggaajan antaman vinkin avulla, menee jokunen euro bloggaajalle. Euro, josta bloggaaja maksaa kuuliaisena verot ja jota lukija ei edes maksa omasta pussistaan, sillä tuotteen hinta olisi täysin sama eri linkin kautta ostettuna. Tuntuuko todella niin pahalta tehdä toiselle ihmiselle hyvää, vaikka se ei olisi itseltä mitenkään pois? Kertoo aika paljon ihmisestä. Miettikääpä sitä.

Maanantaina kuvautan asuni ja julkaisen viikon ensimmäisen postaukseni. Vaatteeni ovat lapsivoimaa suosivasta massaketjusta, ne eivät sovi ihonväriini eivätkä vartalotyyppilleni, poseeraan kuvissa typerästi ja valokuvat ovat huonolaatuisia. Kannattaisi varmaan hankkia parempi kamera ja tonnilla siihen lisälaitteita. Lisäksi asu on matkittu ihan täysin toiselta bloggaajalta, sillä hänellä oli kuukausi sitten samanvärinen paita päällä.

Tiistaina postaan suosikkilounassalaattini ohjeen kuvien kera. Salaattiohjeellani tapan tonnikalan sukupuuttoon ja kannustan nuoria syömään liian kevysti, joten edistän myös epätervettä elämäntapaa vihjaamalla, että kaikkien pitäisi syödä vain salaattia ja laihtua sillä tavalla hurjasti. Olen myös säälittävä hipsteri, koska kuvaan ruokaani. Ja hei, mitenkäs se kerta, kun neljä vuotta sitten kirjoitin, etten oikein pidä tonnikalasta? Valehtelija mikä valehtelija.

Keskiviikkona päätän antaa itsestäni enemmän ja pohdiskelen nuorena sairastamani masennuksen jälkivaikutuksia. Oikeastaan kaikki on vain ovelaa taktikointia, jolla haen huomiota sekä sääliviä kommentteja. Eihän avautumiseen voi olla muuta syytä. Sitäpaitsi joku lukijoistani on ollut vielä masentuneempi, joten minulla ei ole edes oikeutta valittaa omasta sairaudestani. Mahdolliset haukut aiheesta tulee ottaa vastaan kiittäen, sillä olen asiakaspalveluammatissa eikä minulla ole oikeutta omaan mielipiteeseen.

Torstaina järjestän lukijoilleni arvonnan, jotta voisin ilahduttaa heitä. Minua kutsutaan tunnin sisään mainostajien huoraksi, kommenttien kalastajaksi ja vielä epäreiluksi, sillä viikon osallistumisajalla kaikki lukijat eivät ehkä silti ehdi osallistua arvontaan. Ja se, että pelkkä “Osallistun!” -kommentti ei riittänytkään vastaukseksi arvontakysymykseen, olisi pitänyt mainita ohjeistuksessa ainakin kolmesti.

Perjantaina esittelen alennusmyynneistä löytämäni neuleen. Omistan jo liikaa vaatteita, joten ostokseni on turha. Lisäksi sen materiaali on sekä epäeettistä että -ekologista, ja olen valehdellut tulotasoni, koska joudun ostamaan neuleen alennettuun hintaan! Vai hetkinen, onko tämä sittenkin hämäysyritys? Taidan tienatakin jokaisesta postauksestani 100 euroa ja lisäksi 50 euroa jokaisesta kuvasta. Aleostoksella koetan vain esittää, ettei minulla ole juurikaan rahaa.

Lauantaina pidän suosiolla vapaapäivän blogista. Kommenttiboksini täyttyy kommenteista, joissa kysellään, olenko hengissä ja vaaditaan välittömästi postauksia. Blogi on kuitenkin työni, kun olen kerta sellaisen päättänyt aloittaa, ja velvollisuuteni on tuottaa päivittäin sisältöä blogiini. Olen ylimielinen, kun en koko päivänä vastaa kommentteihin enkä julkaise niitä läheskään reaaliajassa. Mistä ihmeestä lukijani muka nyt saa selville, erään nettikaupan postikulut!

Sunnuntaina kirjoitan bloggaamisesta sarkastisen postauksen. Loukkaan sillä sekä muita bloggaajia että eräitä lukijoitani, jotka tunnistavat itsensä vähintään yhdestä kohdasta ja päättävät minun viittaavan juuri heihin. He lopettavat blogini lukemisen ilmoittamalla siitä suureen ääneen kommenttiboksissani. Seuraavana päivänä he tulevat vielä muistuttamaan, etteivät aio palata lukemaan blogiani enää koskaan. Vastaan nuorelta tytöltä, joka kyselee, kannattaako blogin perustaminen, tulleeseen sähköpostiin lyhyesti: “EI.“

Edit: Selitetty vitsi on huono vitsi, mutta pakko tähän loppuun on nyt lisätä, että postaus on siis kärjistetty kokoelma useamman bloggaajan tyypillisiä kokemuksia vuosien varrelta. Tämä ei ole esimerkkiviikko elämästäni. Tarkoitus on vain esitellä parhaita eli pahimpia paloja siitä, mitä minä ja muut bloggaajat saamme kestää, vaikka tarkoituksemme on vain jakaa mukavia paloja elämistämme. Ihania kommentoijia on edelleen tuhat kertaa enemmän, kiitos teille. <3

(“pilalle” menneet kuvat Veera Korhonen)

Blogini täyttää tänään 5 vuotta. Ihmisen elämässä tuo aika ei ole kovinkaan pitkä, mutta blogimaailmassa meikäläinen blogeineen lasketaan jo raskaaseen sarjaan. Vaikka moni asia on blogissani muuttunut, sitä kannattelevat peruspilarit ovat pysyneet samoina. Olen uskollinen itselleni enkä yritä muotoutua yhteenkään kategoriaan, johon en kuulu. Kirjoitan aiheista, jotka kiinnostavat itseäni, vaikka niistä tulisi kuinka negatiivista palautetta. En yritä muuttua muiden haluamaan suuntaan, vaan pidän pääni. Jos blogi ei miellytä, en pahoittele sitä. Se ei ole minun ongelmani, sillä en bloggaa suurien lukijamäärien tai kaikkien miellyttämisen toivossa.

Koska olen omituinen ihminen, ajattelin kierosti, että syntymäpäiväsankarina tahtoisin lahjoa lukijoitani. Tavallaanhan tekin olette kuitenkin kommentteinenne osa blogiani, vaikka nykyään hyvin vähän neuvojanne blogin alkuaikoihin verrattuna kyselenkin. En kuitenkaan ajatellut tyytyä mihinkään perusarvontapalkintoon, vaan neuvottelin teille aivan mielettömän lahjuksen. Oikeasti, olen niin kateellinen tästä itsekin, että harkitsen vakavasti omaan arvontaani osallistumista. Alan jatkossa tehdä entistä tiiviimpää yhteistyötä PlayStationin kanssa ja jotta tekin hyötyisitte rakkaussuhteestamme, startataan tämä kuherruskuukausi oikein kunnon pommilla. Vetäkäähän syvään henkeä ja istukaa alas.

Tämän syvimpien unieni sekä intensiivisimpien haaveideni kohteen eli PlayStation 3 -pelikonsolin punaisessa värissä voi joku teistä voittaa itselleen kertomalla tämän postauksen kommenttiboksiin, mikä pleikkaripeli on ehdottomasti se maailmankaikkeuden paras. Perustelutkin olisivat kivat, mutta eivät pakolliset. Osallistumisaikaa on tasan viikko eli tiistaihin 11.12.2012 kello 20:00 asti. Hyvällä tuurilla tämä laite ehtii siis vielä pukinkonttiinkin, mutta ei kai kukaan täysijärkinen ihminen antaisi tätä kellekään muulle. Eihän? Hyvä! Tasapuolisesti arpaonnea kaikille arvontaan ja hyvää syntymäpäivää blogilleni, jonka muuttumista ja kasvamista moni teistä on ollut mukana seuraamassa! <3

Edit: Kiitokset kaikille onnitteluista. Yritin vastata kaikille, mutta luovutin suunnilleen toisen kommentin kohdalla! :D

(kuva valmistajalta)

Saatoittekin ehkä huomata, että muokkasin hieman blogin ulkoasua aamulla. Blogini palstanleveyttä säädettiin ylempien tahojen(:D) toimesta ja koska olisin joutunut “suurentamaan” bannerini, tein suosiolla uuden. Vaihdoin samalla pois viininpunaisen taustavärin. Tosin ei sitä ole juuri viime aikoina edes näkynyt massiivisen sivupalkkimainnonan vuoksi, mutta mustaa väriä sieltä sivuista pitäisi kohta löytyä. Bannerin otsikon fontin pidin vieläkin samana, mutta Marimekko-kampanjasta lainatun kuvan pistin vaihtoon. Yhden ison kuvan tilalle muokkasin kolme pientä polaroidkuvaa, jotka nekin tosin ovat Veeran ottamia.

Jatkossa postauksiin voi ladata entistä isompia kuvia, mutta en oikein tiedä, onko se hyvä vai huono asia. Kuvanlaadulta pitää vaatia jatkossa vieläkin enemmän, sillä ahdistun, jos joudun lataamaan tänne huonolaatuisia kuvia. Pelkään, että tämä muutos jotenkin vähentää kuvien määrää, kun en enää kehtaa julkaista “jotakin sinne päin” -laatuisia kuvia. En olekaan kokenut hetkeen blogistressiä, joten tämä tuli hieman yllätyksenä. Mutta kai sitä pitää välillä hieman miettiä asioita, jotta tietää, millä linjalla bloggaamista sitten jatkaa.
Oli kiva saada blogin ulkoasu kuntoon, sillä sisältö stressaa hieman tällä hetkellä. Jonossa on monta postausta, mutta en ehdi joko ottaa niihin haluamiani kuvia tai kirjoittaa tarpeeksi hyvää tekstiä. Tuloillaan on mm. valokuvasarja uniikkimekostani, tuotearvostelu eräästä hyvin suositusta kosmetiikkasarjasta, jota saa vihdoin tilattua näppärästi Suomeen, ja hulppea treenivideo, johon liittyy vielä arvontakin. Asukuvien kanssa pitäisi tsempata, sen tiedostan itsekin. Ehkäpä loma bloggaajatyttöjen kanssa Ruotsissa muuttaa hieman tilannetta, kun potentiaalisia kuvaajia on ympärillä ihan useampi kappale.

Tulipa pitkästä aikaa taas vain höpistyä blogiin. Ajatuksenjuoksua on välillä ihan terapeuttista kirjoittaa ylös, siinä selkiävät ajatukset vain entisestään ja olo jotenkin kevenee samalla. Nyt toivotan kaikille mukavaa viikonloppua ja alan valmistautua huomiseen lähtöön. Saa nähdä, kuinka pahasti viiden naisen yhteisreissu lähtee käsistä. ;)