Vuosittaisen Eläinten viikon aloittaa tänään 4.10. vietettävä Maailman Eläinten päivä. Sen kunniaksi ajattelin kertoa hieman omaa historiaani eläinten kanssa, vaikka suurin osa näistä tarinoista blogini sivuilta jo löytyykin. Tai no, olen ehkä keskittynyt pääasiallisesti kissoihin ja matoihin, mutta nyt aion laajentaa tätä tarinaa ainakin myös sikoihin ja sammakoihin. No kidding!

Suuri rakkauteni eläimiä kohtaan juontaa arvatenkin juurensa siitä, että ollessani vielä pieni, mummolassani oli navetta täynnä eläimiä. Olen siis aina elänyt jollakin tapaa eläinten keskellä ja tottunut siihen, että niitä kohdellaan hyvin, niille annetaan nimet ja niistä voi tulla jopa perheenjäseniä. (Ei puhuta siitä jokajouluisesta siantappotaistosta ja hysteerisistä itkukohtauksista tässä välissä.) Siitä syystä meikäläinen on muksuna mm. ratsastanut sialla ja kesyttänyt itselleen lemmikiksi kanan. Näiden lisäksi olen omistanut ainakin lampaan ja pässin, joka kerran riehaantua jahtaamaan minua ympäri mummolan pihaa sarvet ojossa. Onneksi pappa pelasti pienen pörröpään. Eipä päässyt pässi pökkäämään! :D

Tuo yllä oleva kuva ehkä paljastaakin, mitkä eläimet käsitellään seuraavaksi. Kissat ovat eläimistä kaikista lähinnä sydäntäni. Meidän perheessämme on aina ollut kissa ja uusin tulokas Finski onkin saanut blogiini jopa ihan oman kategorian. Kissojen kanssa juttelu ja niiden kesyttäminen ovat erikoisalaani enkä voi kuvitella elämää ilman kissoja. Kissat ovat maailman parhaita viihdyttäjiä ja lohduttajia eikä niiden kanssa ole koskaan tylsää. Jos kuulen jostakin kissan maukaisun, sekoan yleensä täysin.

Onkimadoista olenkin jo avautunut aiemmin. Meikäläisellä on pakonomainen tarve pelastaa niitä keskeltä tietä, jotta ne eivät jää auton alle ja tämän vuoksi syksyllä lenkkini kestävät aivan naurettavan pitkään. Kaduilla on vaikea kävellä ripeästi, kun pitää koko ajan kytätä maahan, ettei astu “kenenkään” päälle. Varsinkin sammakoita olen pelastanut kellarikuopista elämäni aikana aikamoisen kasan. Samaan kategoriaan menevät hyttyset, joita en oikein vieläkään suostu tappamaan, vaan annan niiden mieluummin ruokailla verelläni ja lentää pois. Outoa, tiedän.

Psst! On tässä rakkaudessa ryppyjäkin, sillä en vieläkään pidä kovin paljoa yleisesti koirista ja hevosia kohtaan tuntemukseni ovat välillä jopa vihamielisiä, vaikka olenkin joskus ratsastanut. Olen kuitenkin päätellyt, että tässä on kyse vain siitä vanhasta ilmiöstä, jossa pelko jotakin kohtaan aiheuttaa kyseisen asian “vihaamista”.

“Rakas Lady Gaga! Toivottavasti et pahastu, kun lähestyn sinua kirjeellä. On niin paljon, mitä tahtoisin sinulle kertoa, että ajattelin kirjoittaa ajatukseni ylös sen sijaan, että pitäisin ne sisälläni. Asia on nimittäin niin, että olen rakastunut sinuun.”

“Huomasitko, että kun valot sammuivat areenalla ennen esiintymistäsi, yleisössä loisti satoja rusetteja? Niin moni tahtoi kunnioittaa sinua ja suloista rusettikampaustasi. Toivottavasti tiedät, että vaikka on kuinka pimeää, me olemme siellä pimeydessä istumassa ja odottamassa sinua. Ruseteilla tai ilman. Et ole koskaan yksin.”

“Kiitos, kun esitit monta suosikkikappalettani niin upeasti. Onnistuit tälläkin kertaa näyttämään muutamasta laulustasi sellaisen puolen, että sait minut rakastumaan niihin. Balladiksi muutettu Hair esimerkiksi sai minut herkistymään kyyneliin asti.”

“Arvostin, kun pidit kappaleidesi välissä tauon vain istuaksesi lavan reunalle ja katsoaksesi, mitä fanisi ovat sinulle hankkineet ja tehneet. Ystäväni oli myös nähnyt, että ennen keikkaasi olit kätellyt ihmisiä ja jakanut nimikirjoituksia hotellillasi. Arvostan sitäkin kovasti, täytit monen ihmisen haaveet tuona päivänä.”

“Oli upeaa, kun tälläkin kertaa soitit muutaman kappaleen itse pianolla ja rauhoituit hetkeksi energisten tanssinumeroiden välillä. Pidin myös siitä, että bändi oli näkyvillä ja sai kiitosta sinulta. Upeastihan he kyllä soittivat! Toivon, että moni sellainen, joka ei ole aiemmin arvostanut laulutaitoasi, oli kuuntelemassa sinua. Nostit ihoni kananlihalle äänelläsi.”

“Se vaiva, mikä kiertueesi eteen on nähty, välittyi varmasti jokaiselle kuulijalle ja katsojalle yleisössä. Lavasteet, taustajoukot ja sinä – te kaikki olitte moitteettomia. Kiitos siis sinulle kaikesta. On tärkeää, että sinunlaisesi vaikutusvaltainen ihminen puhuu yksilöllisyyden puolesta. Olen itsekin vasta muutaman viime vuoden aikana oppinut, ettei muista kannata välittää, vaan pitää olla uskollinen itselleen ja sille, mitä on. Palaathan pian luoksemme Suomeen.”

PS. Itkin toisen kerran konsertin aikana, kun pyysit nuoren fanisi eturivistä kanssasi lavalle ja lauloit hänelle. Se oli kaunis ele sinulta.“

Rakkaudella,

MouMou

(liput konserttiin saatu)

More To Love! -blogin Peppi soitteli tänään työvuoroni aikana, josko lähtisin korvaamaan Madonna-traumani paremmalla keikalla. Peppi edustaa työkseen ukomaalaisia artisteja ja neiti huomioikin ihanasti meikäläisen faniuden, kun Lady Gagan huomiselle keikalle löytyi “ylimääräisiä” lippuja. Olen nähnyt Gagan livenä aiemminkin, joten tiedän takuulla pitäväni hänen show’staan. Lady Gaga on siitä upea artisti, että hän osaa sekä laulaa että tanssia ja intensiivisen esiintymisensä lomassa hän huomioi yleisönsäkin eikä vain esiinny heille norsunluutornistaan.

Tämän hetken suosikkibiisieni joukossa ovat mm. Bloody Mary, Heavy Metal Lover, Monster, Alejandro, Dance In The Dark ja Edge Of Glory. Edellisellä keikalla sain yllätyksekseni muutaman uudenkin suosikkibiisin, kun live-vedot nostivat kappaleista esiin aivan uusia puolia. En malta odottaa huomiseen iltaan. Päivä on muutenkin niin pitkä, että taidan varautua keikkaan muutamalla energiajuomatölkillä. Huomenna taas tavataan, Gaga! <3

Psst! Vielä ehtii osallistua kello 20:00 asti SodaStream-arvontaan! <3

(kuva täältä)

Mitä kaikkea voi oppia äidiltä 25 vuodessa? Ainakin sen, että salmiakki auttaa matalaan verenpaineeseen. Ja sen, että falsetissa laulaminen kuulostaa usein ärsyttävältä. Ja sen, että ananas toimii diureettina, passikuvaan kannattaa laittaa normaalia vahvempi meikki, paprika närästää, aina tulee uusia miehiä, jäätelö auttaa vaivaan kuin vaivaan, voimien loputtua jatketaan vielä sisulla ja että aurinkopuuteria suditaan kasvoille vain sen verran, ettei sitä itse paljaalla silmällä näe.

Mietin joskus, olenko opettanut äidilleni yhtään mitään. Toivottavasti kuitenkin vähintään sen, etten olisi mitenkään voinut saada itselleni parempaa äitiä. Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ympäri maailman!<3

Taidan viettää hiljaisen hetken pienen blogiloman muodossa. Lepää rauhassa, pappa.

(kuva täältä)