Sisustusjuttuja on toivottu ja  nyt niitä olisi pitkästä aikaa tarjolla. Viimeksi koristelin lattiani uudella matolla ja nyt on aika nousta seinille. Kerroinkin jo tässä postauksessa, miten olen jotenkin ajatellut alitajuisesti, että niin kauan, kun en ole ripustanut asuntoni seinilleni mitään, täältä pois muuttaminen tulisi olemaan jotenkin helppoa. Voisin lähteä milloin tahdon, kun tavaroiden pakkaamiseen ei liittyisi seinien tyhjentämistä tauluista. En todellakaan tiedä, miksi pääni toimii näin, mutta liitän taulujen valitsemisen ja ripustamisen hyvin vahvasti senhetkiseen asuinpaikkaan juurtumiseen. Jotakin mystistä symboliikkaa tässä on siis taustalla.

Kun Aava Helsinki otti minuun yhteyttä ja kysyi, tahtoisinko tutustua heidän toimintapolitiikkaansa ja tavoitteisiinsa taideteosta vastaan, klikkasin itseni salamana nettisivuille. Tuo nettipohjainen taidegalleria pyrkii saamaan nuorten taiteilijoiden suunnittelemat taulut kaikkien ulottuville ja tarjoaakin öljy- ja akryyliväritaidetta helposti ja hyvään hintaan. Kaikista tauluista tehdään vain pieniä maalauseriä, sillä ihmiset arvostavat sitä, ettei kaikilla naapurustossa ole samaa taulua, vaikka kyseessä ei mikään ökyhintainen uniikkimaalaus olisikaan. Kaikki sivustolla myytävät taulut on kuitenkin maalattu rakkaudella käsityönä ja valinta olikin varsin vaikea. Lopulta päädyin energiseen teokseen nimeltä Värin Synty.

Taulut toimitetaan aina ilmaiseksi kotiovelle. Teoksille tarjotaan lisäksi kolmen viikon palautusoikeus, jotta taulun saa nähdä oman kotinsa seinällä ennen lopullisen päätöksen tekoa. Minä en kolmea viikkoa ole vielä odottanut, vaan tiedän jo nyt olevani tyytyväinen. Taulu tuo asuntooni hyvää energiaa ja koen löytäväni siitä jatkuvasti uusia merkityksiä. Välillä taulu on kuin energinen räjähdys, toisinaan se taas käyttäytyy kuin rauhallinen teos, jossa näkyy värikäs kukka. Tulkinta taitaakin olla aika vahvasti tunnetilastani kiinni. Välillä haaveilen taulun kääntämisestä ylösalaisin, jolloin teoksesta nousee esiin murhanhimoinen jättihämähäkki torahampaineen.

Ai niin, jotta sisustusvimmaiset voisivat päästää tauluhimonsa valloilleen, kaikille lukijoilleni tarjotaan peräti kesäkuun loppuun asti (jotta kenenkään ei tarvitse tehdä hätiköityjä päätöksiä) 10 % alennus Aava Helsingin tauluvalikoimista koodilla MOUMOU! :)

(lainaus täältä)

Viikon paras turvapaikka on pallotuoli, joka sijaitsee Radisson Blu Plazan tiloissa. Vietin viime perjantain hotellilla muotikuvauksissa, joten paikat tulivat aika tutuiksi. Jos vaan maailman pienimmässä asunnossani olisi tilaa, hankkisin sohvan ja säkkituolien lisäksi tänne tuollaisen ihanan ison löhöilytuolin. Tämä asunto tuntuu muutenkin olevan remontoitu niin huonosti, etten ylläty, jos tämä hajoaa kohta käsiin. Millainen remonttimies asentaa ensinnäkin naulakot ylösalaisin? Meikäläisen remonttimies tietenkin!

Viikon paras kenkähimotus kohdistuu keväisiin ballerinoihin, koska kadut alkavat viimein olla kuivia kotikaduillani. Käytän hyvin todennäköisesti seuraavan Sarenza-lahjakorttini keveisiin kevätkenkiin ja silloin vahvasti harkinnassani ovat mm. tuon alla olevan kollaasin Minna Parikan Bugs-ballerinat. Ovatko nuo tossukat teistä hintansa arvoiset vai typerää rahantuhlausta? Itse olen hieman kahden vaiheilla vielä näiden kevätkenkäajatusteni kanssa. :)

Viikon paras tuliainen löytyi eilen vahingossa melkein kotikadulta. Aivan kotini lähelle on avattu viime viikolla Petris Chocolate Room, joka myy kakkuja, leivoksia, praliineja sekä tähän vuodenaikaan tietysti myös suklaamunia. Koska perheeni ei luultavasti ole koskaan saanut nautiskella värikkäistä macaron-leivoksista, ostin niitä “suklaahuoneesta” pienen lajitelman tuliaisiksi. Kyllä nyt tulee olemaan herkullinen pääsiäinen Kylmäkoskella, itse en tosin noihin herkkuihin aio koskea. Johan niitä on tässä muutama vuosi vedetty napaan ja sen kyllä huomaa. Krhm.

Viikon paras ilahduttaminen tapahtui bloggaajien muotikirpputorilla. Jäätävän kasan kosmetiikkaa myyntiin raahannut Joanna huikkasi huoneen toiselta puolelta tutunnäköinen purkki kädessään, oliko kyseessä kenties suosikkivartalovoiteeni. Olihan se ja neitonen antoikin Lumenen mustikkavartalovoiteen lahjaksi meikäläiselle. Miten voikin ihminen tulla niin pienestä onnelliseksi. Kiitos! <3

(farkut ja kengät saatu)

Bulevardilla sijaitseva Missoni Home -myymälä kiinnittää huomioni aina värikkäällä ilmeellään, kun menen sen ohi. Sisällä olen vieraillut vain muutaman kerran, mutta molemmilla kerroilla olen ihastunut palavasti johonkin tuotteeseen. Viimeksi iskin silmäni mattoon, joka jäikin kaivelemaan sitten hieman pahemmin. Edullisiahan Missoni-matot eivät varsinkaan vanhaan muoviseen IKEA-mattooni verrattuna ole, mutta materiaalit ja käsinsolmiminen nostavat aina hintaa mattoasioissa. Päätin, että mattoon, joka tulee muuttamaan mukanani vielä monia kertoja ja joka parhaimmillaan jää lapsilleni perinnöksi, voi hyvin sijoittaa rahaa, jos se ei aja ihmistä vararikkoon. Kun alennusmyynnit sitten alkoivat ja maton hinnasta putosi puolet pois, minä iskin kynteni himoitsemaani mattoon.

Vaikka Missonin klassinen siksak-kuosi onkin mielestäni ihana, päädyin mattovalinnassani hieman erilaiseen mattoon. Raidallinen, mutta yllättävän rauhallinen Nandura-villamatto on kooltaa 240 x 170 senttiä ja aikalailla isoin matto, joka asuntoni pohjaratkaisuun edes sopii. Matto ei kuitenkaan jäänyt asuntoni ainoaksi uudeksi tulokkaaksi. Ennen ostopäätöstä olin muuttanut asuntoni fiilistä murrettuja värejä sillä Indiska antoi minun valita sisustustuotteistaan suosikkini käyttöön. Valitsin värikkään torkkupeiton, jolla kompensoin kaipuutani Missonin väreihin. Eräs ystävistäni innostuikin jo villasekoitepeitosta, sillä se kuulemma näytti erehdyttävästi siltä, että olin käynyt ostamassa sen Missoni Homesta.

Mukaani showroomilta lähtivät myös torkkupeittoon soivat Zaza-sisustustyynyt kolmessa eri värissä sekä ihastuttava hapsuvalaisin. Ikkunalaudalleni sain vielä kolmihaaraisen kynttilänjalan, johon kävin ostamassa muihin sisustusväreihin sointuvat kynttilät Kampin Indiskasta. Valkoisen lipastoni päälle olen kerännyt hieman erilaisia kynttilänjalkoja ja lasisen tuikkualustan. Niiden kanssa viihtyy turkoosi buddha, joka on sekin aikanaan saatu Indiskalta. Läpinäkyvät tuikkylyhdyt ovat IKEAsta ja turkoosi taas Iittalan Aalto-sarjaa.

Tällä hetkellä yksiössäni vallitsee siis hieman etninen, murrettuja sävyjä toistava sisustus. Asuntoni pohja on makuuni aivan liian valkoinen, joten halusin esille paljon värejä. Viimeksi turvauduin puhtaisiin perusväreihin, mutta jotenkin silmäni kaipasivat nyt vaihtelua rauhallisemman kokonaisuuden muodossa. Mikään edustuskoti tämä ei tulee koskaan olemaan, vaan pääasia on, että viihdyn itse täällä. Näillä siis mennään kohti kevättä, koska se tuntuu päivä päivältä olevan ihanasti lähempänä. Tokihan paukkupakkaset pääsevät iskemään odottamatta, mutta uskoni kevääseen ei himmene.

Millaisia värimaailmoja ja kuoseja itse suositte tällä hetkellä sisustuksessanne? Vai odotatteko kenties vielä sitä oikeaa asuntoa, joka herättää sisustushimot sisällänne? :)

Toimin viikonlopun ajan hieman yllättäen kotivaimona. Ystäväni Oulusta asui luonani muutaman yön, koska hänellä oli tekemistä Helsingissä. Päivisin mies tapasi ystäviään, mutta aamut ja illat vietimme yhdessä. Esittelin vieraalleni naapurissa asuvan ystävänikin, sillä luotan siihen, että ystäväni tulevat hyvin toimeen keskenään. Niin onneksi kävikin. Perjantaina kävimme porukalla ulkona tanssimassa ja tuulettumassa. Lauantai taas meni lepäillessä ja huonoille jutuille naureskellessa. Sunnuntai alkoi ihanasti brunssilla ja pienellä shoppailukierroksella. Tänä aamuna jäin yksin nukkumaan.

Nyt, kun hörpin aamulatteani yksin sängyssä, koska uni tuli viime yönä vasta kolmen jälkeen, ympärilläni on jotenkin vähän liian hiljaista. Aloin jopa miettiä, että avoliiton jälkeiset “ei enää ikinä” -tuntemukset eivät ehkä sittenkään ole pysyviä. On oikeastaan ihan kiva, kun yöllä voi pistää Simpsonit pyörimään, kun kumpaakaan ei nukuta. On kiva, kun voi kävellä yhtä matkaa kotiin baarista eikä pelota yhtään. On todella kiva, kun voi datailla vierekkäin eikä kumpikaan kaipaa yhtään enemmän huomiota. Ja tietysti on ihan erityisen kiva, kun voi juoda aamulattea maitoviiksillä jonkun kanssa. :)

(torkkupeitto ja valaisin saatu Indiskalta)

Parhaat lahjaideat taitavat tupsahtaa mieleen ihan odottamatta. Jos isälleni on hankala ostaa joululahjaa, mummoilleni se on lähes mahdoton tehtävä. Vuodesta toiseen mummot “eivät tarvitse mitään joululahjaksi”, mutta joulukukka, jolla loihditaan hymy mummojen huulille, alkaa olla aika kovin kulutettu juttu. Aionkin tänä vuonna kokeilla kepillä jäätä ja ostin eilen mummoilleni lähes identtiset joululahjat. Ihan vaan siksi, etten vahingossa syrjisi kumpaakaan isoäideistäni.

Lahjaideaani ja sen syvintä olemusta voi miettiä oikeastaan monelta kannalta. Yhdestä näkökulmasta se edustaa uutta elämää ja uusiokäyttöä, sillä lahjani on kierrätystuote. Toisaalta lahja on myös käytännöllinen, sillä se on tavallaan eräänlainen keittiöväline. Sisustuselementistäkin lahja kyllä menee. Kävin eilen ostamassa Ex Tempore Pop Up Shopista muutamaankin kertaan ihailemani kakkulapiot. Itselleni ostin suoraksi taotusta ruokalusikasta tehdyn kakkulapion “SWEET“-tekstillä, mutta mummot saivat ns. äidinkieltä kunnioittavat “HERKKU“-lapiot. Kakkulapioita voi normaalisti ostaa mm. Palonin liikkeestä ja hintaa näillä oli muistaakseni 17 euroa kappale.

Vielä puuttuisi se isän lahja ja sitten alkaakin olla pukinkontti aika täynnä. Muiden rakkaideni lahjoja en viitsi pilata kuvaamalla niitä blogiin, mutta ehkä kerron joulun jälkeen, mitä kenellekin hankin. Perheen kaksi sairastajaa saavat ainakin tuhansittain halauksia ja se karvaisempi niistä vielä jotakin rapisevaa lemmikkieläinten omasta nettikaupasta. Purr. ;)