Sain postitse mm. Ruotsin Buzzador-esitteen, jonka takakanteen minusta oli tehty lyhyt esittely teksti- ja kuvamuodossa. Hauska yrittää lukea omia kommenttejaan ruotsiksi, kun niistä ei ymmärrä sanaakaan. Tuosta kuvasta tykkään kyllä hurjasti, sillä tuolla neuleella on piristävä vaikutus. Sen väritys on niin pirtsakka, ettei neule päällä vaan voi mököttää. Buzzador-juttujani voi muuten lukea lisää tästä kategoriasta, jos termi ei ole kaikille tuttu. Asiahan ei ole mikään bloggajien juttu, vaan yhteisö kaikille ihmisille, joita kiinnostaa kokeilla uusia tuotteita ja vieläpä usein ennen muita kuluttajia.

Eilinen kului Pöhköbanaanini sekä kaupunkilomailijani seurasta nautiskellen. Se hassu puoli näissä Veeran ottamissa asukuvissa on, että sen sijaan, että saisin vain pyytämäni “pönötyskuvan” sivusta ja edestä, nainen napsii valonnopeudella myös yksityiskohtakuvia ja pakottaa lähes poikkeuksetta myös istumaan tai vähän nojailemaan rennosti seinään. Mukava, kun joku jaksaa ja vielä tykkää olla kameran takana. Onhan se kieltämättä kivempi julkaista postauksia kahdeksalla kuin vain kahdella kämäisellä kuvalla. Kuvat ovat kuitenkin postausten sydän, vaikka tekstiä arvostankin.

mekko – SheInside (saatu)

kengät – Minna Parikka

Ostin (kyllä, kaikista postauksen miljoonista linkeistä huolimatta ihan omilla rahoillani) sitten lopulta Sarenzalta itselleni nuo mokkanahkaiset Minna Parikan pupuballerinat, joista teille jo aiemmin haaveiluvaiheessa kirjoitin ja joita täällä yhden kuvan verran vilautin mummokenkäpostauksessani. Kuten olen yli sata kertaa todennut aiemminkin, Parikoiden lesti vaan sopii tälle leveälle lättäjalalleni niin mainiosto. Pehmoinen mokkanahka muotoutuu vielä ihanan nopeasti omalle jalalle täydelliseksi, joten näissä kengissä on vielä normaalia parempi istuvuus. Sen verran vakuuttavasti näitä kehuin ääneenkin, että sain ystävänikin tilaamaan samaiset kengät itselleen.  Mission accomplished.

Koko ajan hurjaa vauhtia kuluvan toukokuun ajan Indiedays- ja Inspiration-bloggaajat kilpailevat siitä, kenen tyyli onkaan eniten lukijoiden mieleen. Olen mukana Indiedaysin ASUS-katumuotikuvakilpailussa, jossa kolmen viikon ajan joka viikko kuusi bloggaajaa esittelee päivän asunsa kampanjapostauksen muodossa. Joka viikko yksi bloggaaja voittaa pääsylipun finaaliin. Kolmen eniten ääniä saaneen bloggaajan lisäksi finaaliin valitaan lisäksi kolme bloggaajaan Indiedaysin ja ASUS-merkin edustajan toimesta.

Nämä kuusi finalistibloggaajaa pääsevät upeisiin muotikuvauksiin, joissa otetuista kuvista voi sitten taas äänestää omaa suosikkiaan. Annetuista äänistä huolimatta kisan voittajan valitsevan tarkkasilmäisillä tuomareilla varustetut Indiedays ja ASUS. Voittaja saa palkinnoksi  1399 euron arvoisen ASUS Transformer Book THX300 -tietokoneen. Samanlainen kone arvotaan myös äänestäjien kesken, joten kannattaa ehdottomasti käydä äänestämässä suosikkiaan tällä kampanjasivustolla. Omat asukuvani napsittiin viime viikolla muuten vaan ja päätin sitten käyttää ne kampanjaan, vaikka asuni olikin kovin simppeli.

Arvuuttelin teiltä jo aiemmin, minkä Lindexin uudesta Party Perfect -malliston tuotteista itselleni kävin valitsemassa. Sovittelin valkoista peplumtoppia, vaaleaa mekkoa sekä kukkakuosista maksimekkoa ja sain valita yhden noista itselleni ilmaiseksi. Päätös oli yllättävän helppo sovituksen jälkeen, sillä peplumtopin materiaali oli ärsyttävän muovista ja maksimekon pituus vähän typerä minun varrelleni. Kuosikaan ei sitten lopulta miellyttänyt, vaikka nettikaupan puolella se vaikutti lupaavalta. Vaalea pikkumekko sen sijaan hurmasi välittömästi yksinkertaisuudellaa ja asiallisuudellaan. Tällä mekolla voisi sekä juhlia juhlien näyttävänä sankarina että hillittynä juhlavieraana. Ihan asusteista riippuen.

mekko – Lindex (saatu)

laukku – Guess (saatu)

vyö – H&M

kengät – Park West

Mekko on perusolemukseltaan kieltämättä aika juhlava, mutta pienellä stailauksella sain sen taipumaan arkityyliini. Laukku ja ballerinat tasapainottavat mekon vaaleutta ja kultalangan tuomaa juhlavuutta. Kokonaisuus on kuitenkin aika vaalea ja keväinen, joten laukun, kenkien ja vyön täytyi olla mustia. Joka tapauksessa mekko saa meikäläiseltä papukaijamerkin, asusti sen sitten miten tahansa. Jos joku vielä etsii sitä oikeaa juhlamekkoa, tätä kannattaa kyllä käydä sovittamassa mahdollisimman pian.

Harrastin joskus nuorempana enemmänkin saman vaatteen tai asusteen ostamista monessa värissä. Jossakin vaiheessa into laantui, mutta vähän aikaa sitten vanha tapa heräsi taas kunnolla eloon. Ihastuin erääseen paljettineuleeseen mintunvihreänä, mutta otin mukaani myös kolme muuta väriä. Kultaan taittava beige on olemukseltaan muita värejä juhlavampi, harmaa nyt sattuu olemaan maailmankaikkeuden coolein väri ja marjapuuronpunainen on sellainen sävy, että vaan tiedän sen sopivan väreihini. Punaisen ja pinkin eri sävyt ovat väreistä aivan suosikkejani ja varsinkin näin keväisin tunnen suurta vetoa niitä kohtaan.

Valkkailin nuo neuleet itselleni muutama viikko sitten Kouvolassa käydessäni. Paikallisessa Vero Modassa oli jopa hieman liiankin hyvä sisäänostaja, sillä liikkeessä iski paniikki, miten osaisin valita ne kaikista ihanimmat asiat tuotepalkkioksi työillasta. Neulekokoelma tuntui kuitenkin hyvältä idealta, päätökseni pelastaa vielä monta vilpoisaa kesäiltaa ja syyspäivää. Tahtoisin sanoa, että maksimekkojen sijaan päädyin neuleisiin, mutta lähti sieltä Kouvolasta kotiin muutama pitkä mekkokin. Yllätyittekö?

Kimaltava neule vaati seurakseen vaaleat kevätfarkut ja vaaleat kengät. Halusin pitää yleisilmeen raikkaana, joten en lähtenyt kikkailemaan turhan tunkkaisilla väreillä. Koska asu oli itsessään kuitenkin aika simppeli, kruunasin sen kiinnostavilla kengillä. Iron Fist -merkin kolmannet korkkarini on koristeltu yksisarvisprintillä ja niiden koroissa on glitteriä. Tuo merkki on siitä outo, että vaikka kengät ovat keinonahkaa, niiden istuvuus on jalkaani täydellinen. Yksisarviskengät kiinnittivät kyllä hauskasti huomiota, sillä kaupassa eräs pieni tyttö vain tuijotti kenkiäni pitkään ja totesi sitten ääneen katsetta kengistä irrottamatta: “Oho!“

neule – Vero Moda (saatu)

farkut – Liu Jo Jeans (saatu)

kengät – Iron Fist (Sarenzalta saatu)

Näissä vaatteissa tuli sitten vietettyä ällöttävää darrapäivää hyvässä seurassa. Korkkarit eivät tosin olleet jalassa ihan koko päivää, vaan vaihdoin ne jalkaani vain niihin tapaamisiin, joissa piti hieman edustaakin. Illan ohjelmassa olikin sitten härskiä löhöilyä sekä verensokerin nostamista uudella herkulla, jota en ollut vielä ehtinyt maistaa aiemmin. Tuo Penan ja Jerkan uusi tuotos oli kyllä odotetusti todella herkullista ja vei darrankin mukanaan. Tai ehkä sen vei sittenkin illan seuralaiseni hyvillä jutuillaan. :)

(ulkokuvat Veera Korhonen)

Viikon paras löytö tapahtui Huuto.net-sivustolta, kun törmäsin siellä naapurini Jonnan suosikkikenkäpariin. Rehellisyyden nimissä tosin eri värissä, sillä Jonnan pariskunta on väritykseltään pinkki ja minun löytöni ovat mustat. Yksityiskohdat ovat molemmissa kullanväriset eli kovasti mieleeni. Minna Parikan Cherry-avokkaat on myyty loppuun ja poistettu kaupan valikoimista ajat sitten, joten onnetar oli jälleen mukana etsinnöissäni. Tai oikeastaan selailuissani, sillä en oikeastaan etsi mitenkään aktiiviseti uusia kenkiä. Törmäilen vain niihin. :)

Viikon paras oivallus syntyi avattuani Vitaliksen lähettämät Lip Lover -huulirasvat. Joskus ns. spin off -tuote on vaan niin paljon parempi kuin alkuperäinen. Huulille kevyen sävyn antava Berry on tuoksultaan herkullisen marjaisa, kun taas huulilla väritön Caramel tuo mieleen kermatoffeen. Pikkusiskoni adoptoi muuten molemmat sävyt, joten meikäläisen haisteltavaksi jäi enää se perinteinen Vitalis-voide, jonka tuoksu on… No, persoonallinen. Hyvä puoli on kuitenkin se, että alkuperäinen voide toimii kaikenlaisiin hätätapauksiin kynsinauhavoiteesta huulirasvaan, kun taas nämä uudet purkit ovat vain huulivoiteita.

Viikon paras koru lahja Choies-nettikaupalta. Metallikoru on sen verran yksinkertainen, että se sopii aikalailla kaikkiin asuihin. Korumalli on idealtaan varsin kiinnostava ja näitä voisi koettaa ehkäpä kasata myös röykkiöksi ranteisiin. Toimii koru toki yksinäänkin sirona asusteena! Koruja on tällä hetkellä tosin enää myynnissä vain vintage gold -sävyssä täällä, omanihan on väritykseltään hopeinen kuten kuvasta näkyy.

Viikon paras <3.

Jotkut tuotteet tunnistaa, vaikka niiden merkkiä ei olisi tuotteessa edes näkyvillä. Punapohjaiset luksuskengät tai tietyt merkkilaukut yksityiskohtineen tuovat helposti sen kummempia ajattelematta tietyn huippusuunnittelijan mieleen. Samaa ilmiötä on havaitavissa myös edullisemmissa mallistoissa. Eräät pleksikorot, joita myytiin avokasmallissa punaisina, nudeina sekä mustina, yhdistetään hyvin vahvasti Maison Martin Margiela for H&M -yhteistyömallistoon, vaikka kengissä ei ole missään logoja, joita voisi tunnistaa. Ja nytkö minä sitten metsästin nuo loppuunmyydyt kengät itselleni hyvin tyypilliseen tapaani jostakin nettihuutokaupasta?

En suinkaan. Syy, miksi tätä postausta aloin kirjoittaa, oli outo moraaliongelma, johon törmäsin ostoksilla Choies-nettikaupassa. Tilasin itselleni nudenväriset pleksikorot, joita himoitsin jo heti malliston ilmestyttyä. Hinta oli paljon matalampi kuin silloin, kun ostin parin mustina. Kenkiä ei myydä minkään merkin kenkinä kyseisessä nettikaupassa, mutta materiaalit ovat samat kuin “alkuperäisissä” kengissä. Kun ostokseni saapuivat, löytyi kengistä tutut merkinnät, jotka mustissa pleksikoroistanikin löytyvät. Kengät ovat siis samaa mallistoa tai ainakin hyvät kopiot alkuperäisistä. Ainakin laatu vaikuttaa hyvältä.

Nyt koittaa se kuuluisa mutta. Onko mahdollista, että toinen nettikauppa myy toisen jämäeriä jälkikäteen? Vai onko kyseessä tahallinen harhaanjohtaminen ja kopiotuotteen myyminen, vaikka alkuperäistä brändiä ei tuotteen kohdalla nettikaupassa mainitakaan? Onko väärin ostaa kopiotuote, vaikka se olisi valmistettu samalla tehtaalla kuin alkuperäinen tai ostettu samalta tuottajalta? Onko ketjumerkkien kopioiminen viattomampaa kuin luksusmerkkien? Mitä tällaisesta pitäisi ajatella? Ei muuten ole sattumaa, että kuvasin kengät SheInsidelta saadun keijukaismekon kanssa, joka muistuttaa epäilyttävästi erään Hennesin Conscious Collection -malliston mekkoa. Mekko tosin lähetetiin promotuotteena minulle enkä maksanut sitä itse toisin kuin nuo kengät.

Pakko myöntää, että itseäni ei hävetä olla näissä huijaustuotteissa, sillä tiedän, että ne, jotka vaatteeni ja kenkäni tunnistavat, yhdistävät ne juurikin alkuperäiseen mallistoon, mikä on vain ja ainoastaan plussaa H&M:lle. Olisinhan ostanut nämä heiltä, jos kokoja olisi riittänyt mallistojen ollessa myynnissä. Tai mitä, jos ihastuinkin näihin kunnolla vasta jälkikäteen? Tiedän silti, etteivät kaikki ajattele näin mustavalkoisesti. Olenko nyt katala lurjus, kun otin riskin ja tilasin epäilyttävistä paikoista tuotteita? Avatkaa sanainen arkkunne ja kertokaa, miltä tällainen tilanne teistä vaikuttaa ja miten itse olisitte toimineet, jos olisitte jälkikäteen tietyn tuotteen halunneet! :)