“Sitten oon huomannut että nää “feimit” joilla on lukijoita paljon, rupeevat nostattamaan pissaa päähänsä ja jättävät (SIIS IHAN OIKEASTI) kaikki “normaalit” kaverinsa tai mainitsevat vain ohimennen niistä blogissaa, mutta sitten haalivat tälläisiä “feimejä” kavereita ja saattavat tehdä niiden näkemisestä kolme postausta putkeen.“

(kommentti Demi.fi-forumilta)

Niinpä, olette huomanneet aivan oikein. Näin on tosiaan käynyt, ainakin ulkopuolisen silmin. Ja arvatkaapa miksi? Tässäpä kymmenen syytä, jotka tulivat ensimmäiseksi mieleeni:

1. Tiedättekö, kuinka rasittavaa on, kun yksi urpo valokuvaa tyttöjen illassa koko ajan ja kaikkea mahdollista? No, bloggaajaseurassa se harvemmin haittaa ketään.
2. Joskus sitä vaan ei koulukavereiden kanssa keksi muuta puhuttavaa kuin sen opiskelun. Josta puhuminen on muuten maailman kuivinta.
3. Koska bloggaan elämästäni, tykkään tehdä postauksia elämäni kivoista tapahtumista. Arvatkaa, kuinka vaikeaa se on, kun 95 % tapahtuman osallistujista ei tahdo kuvaansa blogiin. Edes blurrattuna. Koeta siinä sitten vakuutella, että oli siellä muitakin kuin minä.
4. Koska itsestään pystyy ottamaan kuvan vain tietyltä etäisyydeltä, tarvitsen välillä apua valokuvaamiseen. Jos tarjolla on ihminen, joka räpsäisee yhden kuvan, jossa et näy kokonaan ja silmäsi ovat kiinni, tai ihminen, joka ottaa kuvan optimaaliselta korkeudelta ja kertoo, jos huulikiillossasi on karva, arvatkaa kumman tahdon ottamaan kuvan itsestäni?
5. Saan blogini kautta paljon kutsuja tapahtumiin, mutta vain harvoissa lukee se maaginen avec-sana. Silloin sitä toivoo, että mahdollisimman moni blogikaverikin on saanut kutsun, jotta tapahtumassa on juttuseuraa.
6. Ne kaverini, joiden elämästä mainitsen joskus ohimennen blogissani, eivät arvosta, jos käytän heidän nimiään, kun puhun heistä. Jos kerron olevani menossa Riikan synttäribileisiin, Riikka ei välttämättä tahdo tiettyjen blogiani lukevien yhteisten ystäviemme tietävän bileistä, joihin heitä ei ole kutsuttu. Ja kun tälle nimilinjalle lähdetään, en tule ikinä käyttämään ystävistäni vain heidän nimiensä alkukirjaimia, koska se on raivostuttavan epäselvää.
7. Välinpitämättömyys-kortti kehiin. On aivan normaalia, että ihmiset kaveripiirit uusiutuvat, kun hän vaihtaa työpaikkaa, asuinpaikkakuntaa tai vaikkapa koulua. Minä aloitin uuden harrastuksen, miksi minun kaveripiirini eivät saa muuttua?
8. Ne muutamat tärkeimmät ystäväni, jotka antavat julkaista kuviaan täällä, elävät joko toisella paikkakunnalla tai ovat niin kiireisiä omien puuhiensa kanssa, etten ehdi näkemään heitä yhtä usein kuin blogimaailmasta löytyneitä ystäviäni, joiden kanssa on koko ajan jotakin yhteisiä juttuja.
9. Menee vähän saivarteluksi, mutta ne kaverit, jotka eivät ole ilmestyneet elämääni blogini kautta, eivät ole hekään “normaaleja”. Kyllä, tämä oli vitsi.
10. Viimeisin ja painavin syy tulee tässä. Ne “feimit” bloggaajatytöt, joista postaan kolme postausta putkeen ovat minun ystäviäni ja vieläpä hyvin, hyvin rakkaita sellaisia!<3

Viime perjantai oli tapahtumia täynnä. Päivän aloitti Muodin huipulle -sarjan pressitilaisuus, jossa esiteltiin pian starttaavan sarjan tuomaristo sekä 14 suunnittelijaa. Osanottajat kertoivat hieman itsestään ja sen jälkeen saimmekin vapaat kädet heidän suhteensa. Ryhmäkuvaussession jälkeen varastin muutaman kiinnostavalta vaikuttavan kilpailijan hetkeksi itselleni.

Paula Kasurisen valitsin piinapenkkiini hänen erikoisen asunsa vuoksi. Tämä pukuompelija ja muotoilija on perustanut jo oman merkkinsäkin. Poola Kataryna -merkin takaa löytyvä nainen vaikuttaa tuovan kilpailuun vahvaa tietämystä ja osaamista. Itse koen, että suunnittelijan oma pukeutuminen viestii paljon hänen tyylistään ja persoonastaan, joten ulkonäön perusteella valitseminen oli minulle loogista. Pienen tutustumisen jälkeen epäilen siis Paulan taitavan kerrostamisen salat, materiaaleilla leikittelyn sekä mielenkiintoiset ja räväkät väriyhdistelmät.

Vaatetusalan artesaani Leni Lauretsalo ihastutti minua Topshopin tolppakoroillaan. Leniä kuvaillaan intohimoiseksi harrastelijaksi, joka suunnittelee, kaavoittaa ja ompelee vaatteita monipuolisesti tilaustöinä. Mistään turhanpäiväisestä unelmoinnista ei siis ole kyse, vaan tältä naiselta löytyy intohimoa. Yksinkertainen on kaunista, mutta klassisen tyylin lisäksi odotan tältä kilpailijalta jonkinlaista yllätysmomenttia. Ehkäpä hillitty tyyli on vain pohjaa ja luvassa on väri-ilottelua ja erikoisia muotoja vaatteissa. Se jää nähtäväksi.

Viime vuonnahan sarjan voiton vei Katri Niskanen, mutta muutkaan osallistujat eivät jääneet seinäkukkasiksi. Mm. muovisilla koruilla kikkailevan Antti Asplundin ja viime vuonna linnanjuhliin upean iltapuvun suunnitelleen Mert Otsamon nimet ovat koko ajan yhä useamman ihmisen huulilla. Jokainen kilpailija on siis jo tavallaan voittaja, koska on raivannut tiensä tähän pisteeseen.

Nyt sitten vain odotellaan Muodin huipulle -jaksojen alkamista. Indiedays häärii tunnelmissa mukana koko kauden ajan, joten aiheesta kinnostuneiden kannattaa seurata silmä kovana Muodin huipulle -blogiamme.:)

Vihdoinkin netti toimii täällä Jumalan selän takana sen verran, että pääsin kirjautumaan blogiini. Ihan vähän vain on asiaa. Jätin erehdyksissä kamerani nanosekunniksi vartioimatta ja tässä on tulos.:)

Sitruunahuulinen otus.

Kaikki, mitä on jäljellä.

Täh? Mikä sormi? Minkä salaman päällä?!

Itsehän aioin vain kuvata teille tänään Ideaparkista ostamani paidan.:) Kenkäsaldo jäi yllätyksekseni nollaksi, samoin takkisaldo. Laitoin siis hämyhaukun liikkeelle ja ystäväni metsästämään minulle sen mustan rotsin. Ideasta ja Tampereelta kun sitä ei enää saanut. DinSkossa oli kyllä yhdet ihanat niittikengät, mutta joku laiskuus esti viemästä niitä kassalle. Vai olisikohan se ollut se kuuluisa järjen ääni?

Jatkan lomailua vielä päivän tai pari eli kommentit julkaistaan viiveellä. Ei paniikkia, niitä saa silti jättää normaalisti. Muistakaa osallistua arvontaan (linkki sivupalkissa) ja viettää rentouttava viikonloppu!:)

Edit: Pakko vastailla sittenkin kommentteihin, on meinaan vuoden säälittävimmät!:D